Ajan tasalle

Jeesuksen seuraajien tulisi olla yhteiskuntiensa ja yhteisöjensä rakentajia, mutta samalla myös muukalaisia, jotka tarkastelevat vallitsevaa kulttuuria kriittisesti. Aito vapaus, yhteys ja merkityksellisyys leimaavat Jeesuksen seuraajan elämää, johon liittyy myös vaikeita valintoja. Yksi niistä ohjaa irti luurista kohti läsnäoloa.

Ei ole erikseen hengellistä elämää ja ei-hengellistä elämää, kuten ei myöskään hengellistä kutsumusta ja ei-hengellistä kutsumusta. Elämä on jakamaton, ja jokaista työtä voi tehdä sekä rakastaen että rukoillen. Oman paikan löytämiseen on hyvä saada tukea.

Ihmissuhteiden tulisi olla seurakunnassa etusijalla toimintaan ja tilaisuuksiin nähden. Ylisukupolvisissa suhteissa on supervoimaa, vaikka ne vaativatkin vastaan tulemista puolin ja toisin. Yhteys sekä haastaa että palkitsee.

Aikamme on irrottautunut ajatuksesta, että eettinen totuus voisi olla muuta kuin jokaisen henkilökohtainen mielipide tai kokemus. Emme voi suojella lapsiamme ja nuoriamme tältä tavalta ajatella, mutta voimme varustaa heitä kohtaamaan sen. Varustaminen tapahtuu suhteiden kautta.

Millainen on lahjaksi saatu minuus, ja minkä kaltaisilla arkisilla valinnoilla sitä ilmennetään? Nähdäänkö sinun seurakunnassasi jo oranssia?

Ruudut ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Niihin tulisi saada parempaa sisältöä. Olisiko aika päästää lapset ja nuoret kohteista tekijöiksi myös seurakunnissa? Samalla on hyvä muistaa, että digimaailmankin keskellä läsnäolo ja keskustelu ovat supervoimia.