1500-luvulla valdolaisten elämässä tapahtui radikaali muutos. Valdolaisten vuosisatoja kestäneen evankelisen pohjatyön auttamana Euroopassa syntyi reformaatio. Samalla valdolaiset saivat tulla toisten Raamattuun pitäytyvien uskovien syleilyyn.
Jokainen kristitty tarvitsee toisia neuvojen, avun, korjauksen, opetuksen, palvelemisen ja yhteisen rakkauden kokemisen vuoksi. Uskonto ei pelasta, mutta ei pelasta kuppikuntakaan. Jeesus varoittaa, ettei jokainen joka sanoo ”Herra, Herra” pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon. Uskonto ei pelasta. Jeesus pelastaa. Hänessä riippuva usko pelastaa. Tässä uskossa elävien välillä on aito sisaruus ja veljeys – Hengen yhteys - mahdollista. Tämä jakso on kuppikuntalaisuutta vastaan. Jumala on taatusti paljon suurempi kuin sinun tai minun kuppikuntani tai mielipiteemme. Silti sen kaltainen ekumenia, jossa Kristus ja Raamatun sana eivät ole keskiössä asettavat meille rajoja. Kristinuskolla on rajat. Kristillisellä elämäntavalla on rajansa, vaikkeivat täysin selväpiirteiset aina olekaan.
