Pyhän Jaakobin tie

Nykyajan elämän nopeatempoisessa hälinässä olisi äärimmäisen tärkeää miettiä hetki, miksi teemme asioita ja mikä on elämänmatkamme tarkoitus? Onko kaikki vain niin kuin se on, vai onko siinä jotain enemmän? Jotain syvempää ja korkeampaa?

Elämässämme on aikoja, jolloin tunnemme janoa tai tarvetta jollekin syvemmälle ja merkityksellisemmälle. Kun löydämme Jumalan, löydämme kaiken tämän ja enemmänkin.

Me kaikki tarvitsemme jonkun ja jotain, johon nojata elämässä. Jotain, joka nostaa meitä ylös, tukee meitä, kantaa meitä ja vie meitä eteenpäin. Hengellisessä mielessä paras ratkaisu on Jeesus, maallisessa mielessä kuitenkin tukeva ja rakastava yhteisö. Juuri sellainen, jota Jaakob johti.

Ensimmäisen vuosisadan seuraajan ja nykyajan seuraajan välillä on suuri ero. Nykyään, mitä enemmän seuraajia on, sitä vaikutusvaltaisempi ja suositumpi olet. Mutta Jeesus arvosti seuraajiensa aitoutta ja syvyyttä, mitä Hänen seuraajallaan myös Jaakobilla varmasti oli.

Väistämätön osa elämää, johon ei aina ole nopeita tai helppoja ratkaisuja. Kuitenkin, jos on rohkeutta näyttää, mikä sattuu, paraneminen voi alkaa. Puhumattakaan siitä, että Jeesus on aina kanssamme – jopa tuskan ja hämmennyksen keskellä – ja kantaa meidät aina läpi.

Me kaikki kannamme elämässä tiettyjä taakkoja, jotka johtuvat ympärillämme olevista ihmisistä, kokemuksista ja tilanteista. Kaikessa, mitä kannamme, on kuitenkin myös paljon tarpeetonta, minkä vuoksi olisi viisaampaa päästää siitä irti.

Pyhiinvaellus on paikka, jossa opimme itsestämme ja arvioimme uudelleen ydinarvojamme, aivan kuten Jaakob ja kaikki muut opetuslapset tekivät. He omistivat elämänsä Jeesuksen tavoitteiden täyttämiselle, vaikka se maksaisi heille heidän henkensä.

Vaikka yksi matkoistamme päättyisi, se ei aina tarkoita loppua, vaan uuden matkan alkua. Matkaa, jossa kaikki vanha jätetään taakse ja jatkamme uutta ja muuttunutta. Tälle matkalle Jeesus kutsuu meitä, Pyhän Jaakobin tielle.