Äidin kuoleman- ja elämisenpelko varjostivat pitkään myös Risto Kujalan elämää tuoden siihen epävarmuutta ja pelkoa.
Selittämätön suru tuntui pitkään syyllisyytenä ja täydellisyyden tavoitteluna. Vuodet vierivät kipujen kanssa eläen. Risto hakeutui kuitenkin terapiaan ja suoritti sielunhoitoterapiakoulutuksen. Aviovaimo Liisa on saanut toimia peilinä prosessissa.
