Ihmettelyä ja luottamusta

Ulkona sataa vuoroin vettä ja vuoroin rakeita. Ukkonen jylisee ja on kylmä. Ihmeellinen toukokuun sää. Kuinkas se nyt näin meni? Odotin lämpöä ja pääsyä puutarhatöihin. Katselen koivuja, jotka ovat saaneet hennon vihreän hääasun. Nyt ne ikään kuin värjöttelevät kylmissään.

Lähden käymään kaupassa ja matkalla sillan kupeessa on yksinäinen joutsen. Pysäytän auton ja otan kuvan. Juttelen joutsenelle, joka katsoo minua pää vinosti kallellaan. Tämä yksinäinen joutsen saapuu järvelle joka vuosi.

Ajan kaupalle ja huomaan, että siellä onkin yllättävän paljon asiakkaita. Yritän käydä kaupassa aikana, jonka ajattelen olevan hiljaisinta aikaa. Nyt se ei onnistunut. Yritän kulkea kapeita käytäviä niin, etten olisi lähellä toisia. Meillähän on ministerin määräys pitää kahden metrin väli toisiin ihmisiin. Täällä kaupassa se ei onnistu. On vaikea valita tuotteita, kun pitää varoa koko ajan toisia kaupassa olevia. Yritän väistellä nurkasta toiseen ja kiireesti ottaa hyllystä tarvittavat tavarat. Pääsen viimein kassalle. Nopeasti tavarat kassiin ja ulos. Tunnen helpotusta, kun pääsen pois kaupasta ja autoon.

Kotimatkalla mietin, kuinka meidät on aivopesty tämän koronapandemian aikana. Toisesta ihmisestä on tullut pelote. Hän voi olla koronan kuljettaja, jota pitää varoa ja josta on pysyteltävä mahdollisimman kaukana. Varovainen tulee tietysti olla määrättyyn pisteeseen saakka, mutta jos huomaa käytöksensä lähentelevän vainoharhaisuutta, on koronapelon kanssa jouduttu silloin liian pitkälle. Mietin myös, hallitseeko minua pelko vai luottamus Jumalan varjelevaan voimaan? Luenhan joka päivä Psalmin 91.

Soitin kahdelle yli 90-vuotiaalle ystävälleni. Toinen heistä asuu kotona, toinen vanhusten asuintalossa, jossa hänellä on oma huone. Molemmat kertoivat, että he ovat alkaneet vielä enemmän viettää aikaa rukouksessa. He kokevat elämänsä merkitykselliseksi ja tärkeäksi, koska esirukoustehtävä on heille eräänlainen työtehtävä. Oli oikein virkistävää jutella heidän kanssaan. Jumala pitää näitä vanhempia uskovia virkeänä, sillä heidän esirukouksensa kannattelevat meitä hengellisessä työssä olevia.

Usein, kun teemme Martin ja Mirjan matkassa -ohjelmaa, tuntuu, ettei siihen ole ollenkaan voimia.
Saattaa tulla jokin sähläys ennen kuin kuvaukset alkavat. Usein saattaa tulla myös käsittämätön tekninen vika. Alamme silloin rukoilla, ja aina on päästy ohjelmaa aloittamaan. Paholainen ei voi estää, mutta kiusata se yrittää. Vääntäydymme studioon ja teemme ohjelman, vaikka tuntuisi miltä. Jeesus on kanssamme Pyhän Henkensä kautta. Hän antaa voimaa ja kestävyyttä. Jumala tarvitsee meitä, hän rakastaa meitä ja suojelee, että voimme rauhassa tehdä työtämme.

Viimeistelen Super Christinan kirjoituksia. Lehdessä on kahdeksan lisäsivua, joten nyt onkin paljon jutuja ja mukavaa luettavaa kesän ajaksi. Eräs lehden lukija kertoi, että hän lukee lehteä jutun päivässä, jolloin lehden läpi lukeminen kestää mahdollisimman kauan. Toinen lehden lukija pyysi, että lehti tulisi joka kuukausi, sillä on niin pitkä aika odottaa uutta lehteä. Iloitsen, että saamme yhdessä jakaa kokemuksiamme ja uskoamme Jeesukseen arkipäivän asioissa. Jeesus haluaa olla kanssamme niin arjessa kuin juhlassa. Hän ei meitä hylkää eikä jätä, jos turvaudumme kaikessa häneen.

”Teot ovat joko Kristuksessa Jumalan valtakuntaa varten tehtyjä, tai ihmisten tekemiä kuolleita tekoja, jotka eivät pelasta ketään. Vaikeina aikoina käännytään enemmän kuin muulloin Jumalan puoleen. Tämä elämä on kuin silta. Älä rakenna sillalle majaasi. Se on vain läpikulkupaikka.”

Kerttu Vainikainen

 

Mirja