Valoa päin

image

On niin ihana tietää, että kuljemme valoisaa aikaa kohti. Valo lisääntyy vähitellen päivä päivältä ja pimeys joutuu väistymään.

Kävelin Lohjanjärven jäällä, joka hohti auringon valossa puhtaasta lumesta valkoisena. Oli hiljaista ja kaunista. Vain pilkkijä näytti olevan kauempana rannasta, muita jäällä liikkujia ei näkynyt. Oli ihmeellistä ajatella, kuinka vähän aikaa sitten järvi lainehti vapaana ja nyt voin kävellä järvellä jään päällä. Jääkerroksen alla kalat viettävät elämää hiljaisuudessa ja pimeydessä odottaen aikaa, kun jää sulaa ja aurinko pääsee valaisemaan ja lämmittämään järveä. Kävelin ja juttelin Isälle sydämeni asioita. Kukaan eikä mikään katkaissut keskusteluamme. On niin paljon asioita ja kysymyksiä, joita on kertynyt sydämelle, ja joihin kaipaan vastauksia ja johdatusta. Minulle tuli niin hyvä ja rauhallinen olo, kun sain kävellä Isän kanssa ilman häiriötekijöitä ja kiirettä. Tarvitsen näitä hiljaisia yhdessäolon hetkiä Jumalan kanssa.

Tuleva viikko onkin kovin työntäyteinen ja pari TV7:n tilaisuuttakin on edessä. Menemme torstaina Kouvolaan ja perjantaina Turkuun. Matkaa tilaisuuksiin tehdään pimeään aikaan, joten ajaminen pimeässä on haasteellista.

Muistelin Kivalakotien perustajaa sosiaalineuvos Kerttu Seestie-Leskistä, joka pääsi Isän kotiin viime vuoden marraskuussa. Hän palveli Jumalalta saamassaan tehtävässä loppuun saakka uskollisesti työtä tehden. Viimeisessä Onnen Airut -lehdessä Kerttu, jota kaikki kutsuivat Äitimammaksi kirjoitti:”Niin kauan kun Jumala tarvitsee ihmistään käyttääkseen häntä, tämä on kuolematon.” Kun on aika lähteä ja tehtävä on suoritettu, Jumalan enkelit hakevat uskolliset palvelijansa kotiin. Nyt oli Äitimamman ihmeellinen työsarka, kodin perustaminen invalidilapsille ja muille vammaisille lapsille, suoritettu ja oli aika hänen 91-vuotiaana lähteä iäisyysmatkalle. Äitimamman elämäntyö rohkaisee meitä vielä työmatkalla olevia, kulkemaan uskossa ja pelotta Jumalan johdatukseen ja apuun luottaen.

Sinun rauhasi anna mulle, elon kohtalot kirkastain. En mä pyytänyt tyyntä tietä, sinun tahtosi tietä vain. Isän silmä sä hellin valvo, Isän rakkaus johda vie. Koti taivahan kaukaa siintää kotipolku on armon tie.” Kaiken maailman touhun ja turhanpäiväisyyden keskellä on rukoukseni, että Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelisi sydämeni Jeesuksessa Kristuksessa.

Ylen radiotoimittaja halusi haastatella Marttia Yle Radio 1:n Julkinen sana -ohjelmaan. Sekulaarin maailman on joskus vaikea ymmärtää toimintaa, jonka tarkoituksena on Jeesuksen pelastussanoman julistaminen täysin tukivaroin. Toimittajakin kyseli, että eikö ole isoja lahjoittajia. Tuki TV7:n toimintaan tulee katsojilta. Niinhän se tulee Ylellekin pienistä puroista. Poikkeuksena kuitenkin on, että Ylen kanavien katsojilta peritään pakollinen Yle- vero. TV7:n katsomisesta ei peritä maksua, vaan kanavan toiminta lepää katsojien vapaaehtoisen tuen varassa. ”Kaikki mikä on lähtöisin Jumalasta voittaa maailman.” Tähän Raamatun jakeeseen uskomme kanavamme toiminnassa. Kun elämän lähteemme on tullut sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Virvoitumme itse ja voimme virvoittaa myös muita.

Kun jaamme Jeesuksen rakkautta, emme koskaan jää mistään paitsi. Kun olemme sisällä Jumalan Kuningaskunnassa, siellä olevilta ei mitään puutu.

Työ jatkuu. Se on oikeastaan alussa. Vielä on aikaa, ja se tulee käyttää tarkkaan. Jumala ei päästä omiaan eläkkeelle, vaan vie ijäiselle kesälomalleen Kirkkauteen.

Äitimamman ”sykkeitä”.

Mirja