Hyvä voittaa pahan

”Vuosi vanha vaipuu hautaan iloineen ja murheineen, ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen kiitokseen. Oi jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama.” Tämä vanha virsi nousee mieleeni jälleen vuoden vaihtuessa. Vuoden 2018 ensimmäisen päivän aamuna oli luonto saanut valkoisen lumipeitteen, joka päivän kuluessa kuitenkin alkoi sulaa pois. Lohjanjärvi lainehtii vapaana ja sen pintaan heijastuu harmaan pilvinen taivas.

Olimme menneellä viikolla Amsterdamissa Jerusalemin uutispäällikkömme Jonathan Hessenin häissä. Ensin oli siviilivihkiminen Hollannin lainsäädännön mukaan. Sen jälkeen menimme läheiseen pieneen kirkkoon, jossa oli oikein hengellinen hääseremonia. Ilahduimme papin vahvasta hengellisestä Jeesus-keskeisestä puheesta. Lopuksi oli ruokailu ja hääjuhla. Toivomme ja rukoilemme Jumalan siunausta nuorelle parille. Pitkää häälomaa ei heillä ole tiedossa, sillä jo tämän kuun neljäntenä päivänä alkaa jälleen Israel-uutiset.

Hääjuhlaa varjosti suru molempien, niin Jonathanin kuin Ma’ayanin isän puuttumisesta. Jonathanin isä kuoli kesällä ja Ma’ayanin professori-isä on sairas. Niinpä äidit taluttivat poikansa ja tyttärensä vihkitilaisuuteen.

Otimme uuden vuoden vastaan Lohjansaaren kodissa. Järven yli näkyi Lohjalla järjestetty ilotulitus. Katsoimme TV7-kanavalta valtavan kaunista ohjelmaa Jumalan luomasta ihmeellisestä maailmasta. Oli ihanaa nähdä ja todeta, kuinka tiedemiehet ovat avanneet Jumalan luomaa maailmaa kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla. Ihmettelen kuinka kukaan voi olla uskomatta Jumalaan Luojana. Joka hetki elämä sykkii Jumalan valtaa, voimaa ja kunniaa. Syvin elämän lähde on Jumalan rakkaus luotujansa kohtaan. On turvallista ja innostavaa aloittaa uusi vuosi Jumalan lapsena ja Häneen luottaen. Maailmassa on niin paljon hyvää ja kaunista, jota on tuotava esille ja josta on puhuttava. Jumalan kädessä on kaikki ja uskon, että Jumala haluaa meidän nauttivan tästä luomastaan maailmasta.

Liian paljon keskitymme pahan läsnäolon toteamiseen ja uhkakuviin, jotka ovat kyllä todellisia, mutta eivät ainoa eikä lopullinen totuus. Viimeisen ja lopullisen pisteen pahuuden voimille on Jeesus jo ristinkuolemallaan tehnyt. Loppusanat on jo lausuttu ja ajat kaikelle määrätty. Kaikki on Jumalan kädessä ja se on hyvä. Jumalan hyviin ja siunaaviin käsiin saamme jokainen rukoilla itsemme ja rakkaamme, isänmaamme ja kansamme. Rukouksen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa, eikä muistuttaa sen tärkeydestä itseä ja muita. Rukous on ainoa yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän tulisi käyttää enemmän aikaa rukoukseen.

Se voisi olla minun uuden vuoden lupaukseni: syvempi ja intiimimpi yhteys Jumalaan. Paavali kehotti: rukoilkaa lakkaamatta. Se on syvää sisäistä rukousta, jonka kautta pidämme yhteyden Jumalaan avoimena ja elävänä. Jumala Pyhän Henkensä kautta puhuu henkeemme, sillä Henki meidän henkemme kanssa todistaa, että olemme Jumalan lapsia.

Koen, että on suurta Jumalan armoa, että saamme aloittaa uuden vuoden itsenäisenä maana ja saamme myös julistaa evankeliumia vapaasti. Kiitos siitä Jumalalle. Tämä mahdollisuus on käytettävä hyväksi täysimääräisesti, sillä ihmisen elämä on kallis ja korvaamaton. Jokaisen luomansa sielun Jumala haluaa luokseen. Evankeliumin julistaminen on annettu meidän uskovien tehtäväksi. Sen vuoksi minäkin tässä hääräilen siellä sun täällä, tehden osuuteni sen mukaan kuin Jumala minulle työtehtäviä antaa. Tulevan vuoden haasteista emme kukaan osaa sanoa muuta kuin arvailua, mutta työntäyteinen se varmasti tulee olemaan. Olemme joka vuosi olleet vuoden alussa pari viikkoa lomalla Teneriffalla. Siellä ikään kuin lataudumme tuleviin haasteisiin ja tehtäviin. Siellä meillä on aikaa rukoukseen ja ulkoiluun. Pieni irtaantuminen arjesta tekee hyvää. Jumala on aikaisempina vuosina usein puhunut meille tämän loman aikana tulevista tehtävistä.

Yksi suuri tehtävä minulle on Christina-lehden toimittaminen. Tämä kristillinen naistenlehti tuli TV7:lle vuoden alusta. Uudistetut nettisivutkin ovat auki. Toivottavasti kanssasisaret löytävät lehden ja voimme sen kautta kokoontua ikään kuin kirkkaan veden äärelle, kaivolle. Sinne ne Jeesuksen ajan naisetkin aamuisin kokoontuivat ja jakoivat kuulumisia ja rohkaisivat toisiaan. Niin toivon meidän tänäkin päivänä tekevän Christina-lehden välityksellä.

Meillä kaikilla on mahdollisuus uuteen alkuun. Näin uuden vuoden alkaessa teen inventaariota elämässäni ja pyrin raivaamaan pois fyysistä ja henkistä roinaa. Kaapeissa on käyttämättömiä vaatteita ja tavaroita. Myös sisäistä elämääni rasittaa ihan huomaamatta turhanpäiväiset asiat ja huolet. Tarvitaan ensin sisäisen muutoksen tarve, jotta muutosta tapahtuu myös näkyvällä tasolla.

Jesanjan kirjassa 43:18-19 sanotaan vapauttavasti: ”Älkää entistä muistelko, älkää menneistä välittääkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen ja virrat erämaahan.

Mirja