Taivaallista sukua

Kesä on valmis: lehdet puissa, ruoho maassa, kukat ja puut kukkivat ja linnut ovat tulleet. Kuitenkin jotain puuttuu. Pääskyset eivät ole tulleet edellisten vuosien tapaan saunarakennuksen räystään alle pesimään. Rannassa on hiljaista, vain yksinäinen joutsen, joka on joka vuosi tullut järvelle, on palannut ja ui rantaa edestakaisin. Välillä se ui kauemmaksi mutta tulee takaisin rantakaislikkoon etsimään ruokaa. Samoin uikut ovat edellisten kesien tavoin tulleet järvelle pesimään. Kiitän Jumalaa kesästä. On niin ihanaa, että saan nähdä, kuinka kesä valmistuu. Nähdä mahtavan kasvun ihmeen koko luonnossa.

Sukumme piirissä vietettiin hääjuhlaa, jossa saimme olla mukana. Kaunis, rakastunut hääpari säteili onnea. Elämä on edessä ja yhteinen matka alkamassa. Raamatussa kerrotaan, kuinka Jeesus oli hääjuhlissa. Hän rakasti ja kunnioitti hääparia niin paljon, että muutti veden viiniksi. Hääpari olisi joutunut noloon tilanteeseen, jos viini olisi loppunut kesken. Siihen aikaan hääjuhla kesti monta päivää. Hääjuhlassa jossa olimme, oli syötävää ja juotavaa yllin kyllin ja toivon, että Jeesus oli myös paikalla.

”Älä, Jeesus, meitä hylkää, älä jätä milloinkaan. Anna, että rakkautesi täyttäis meidät kokonaan.” Oman mielen ailahtelut ja tunteet heilahtelevat helposti sinne ja tänne. Aina ei edes tiedä, mistä ne pohjimmiltaan ovat lähtöisin. Koska aistin helposti tunnelmia ja ihmisten mielialoja, tällaisissa sukujen yhteen tulemisissa on paljon eritasoista dynamiikkaa, joka vaikuttaa sanomattomasti ilmapiiriin. Vaikka yrittää pysyä ulkopuolisena, ei voi kokonaan välttyä erilaisten tunnevirtojen vaikutuksilta. Juhlien jälkeen tulevat ihmiset vielä mieleen, heidän kanssaan käydyt keskustelut ja kohtaamiset. Heidän puolestaan rukoilen, sillä koskaan ei tiedä, kohtaammeko enää toisiamme. Sen vuoksi on tärkeää siunata ja rukoilla toistemme puolesta.

Mietin ystävääni, kirjailija Lea Kranzia, joka sai kutsun taivaskotiin. Tapasin hänet viimeksi vuosi sitten kesällä. Silloin hän oli niin hyvinvoiva ja iloinen. Tätä kesää hän ei sitten enää nähnyt. Lea jätti jälkeensä monia kirjoja ja kirjoituksia. Kun viimeksi sain häneltä viestin, tervehti hän minua sanoilla ”Suuren kuninkaan tytär, teidän ylhäisyytenne suurruhtinatar Mirja”. Ensin minua huvittivat nämä maininnat asemastani, mutta sitten aloin ymmärtää, että näin meidän tulee kutsua toisiamme, koska olemme juuri tässä asemassa Jumalan tyttärinä. Olemme taivaallista sukua ja saamme keskustella maan ja taivaan Luojan kanssa, joka on Isämme. Emme todellakaan ole maan matosia, vaan Jumala loi madot erikseen ja ihmiset omaksi kuvakseen. Emmekä ole armon kerjäläisiä vaan taivaallisista aarteista osallisia ja Jeesuksen kanssaperillisiä. Tämän Lealta saamani hienon viestin haluan säilyttää sydämessäni ja jakaa sitä myös eteenpäin.

Meidän ei pidä väheksyä itseämme eikä toisiamme, mutta ei myös korottaa väärällä tavalla. Tämä asema on kalliisti Jeesuksen verellä ostettu asema, ilman omaa ansiotammme. Se on lahja, ja vain nöyrä, etsivä sydän sen ymmärtää ja löytää. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26). Pyhä Henki on meidän puolustajamme ja hän kertoo meille, mitä meidän tulee tietää. Se on mahtavaa!

Christina-lehti lähti painoon. Katselin kesäistä kaunista lehteä, joka tuli taittajalta tarkistettavaksi. Iloitsin taas suuresti niistä naisista, jotka ovat avanneet sydämensä ja kertovat omista elämänkokemuksistaan. Samoin niistä, jotka ovat avanneet ovensa toivottaakseen meidät lukijat sinne tervetulleeksi. Monet ystävät ovat ymmärtäneet, että evankeliumia voi julistaa ja sen leviämistä edistää myös kristillistä naistenlehteä tilaamalla itselle ja lahjaksi toisille. Vaikeistakin kokemuksista tulee kokemuspääoma, kun Jeesus saa ne ensin käydä läpi ja kun pääsemme voittoon ja voimaan. Elämämme vaiheet kertovat Jeesuksen mahdollisuuksista ihmisen elämän kaikissa tilanteissa ja kokemuksissa, kun annamme itsemme ja luovutamme kaiken hänelle. Ihmisen tärkein tehtävä maan päällä ollessaan on oppia tuntemaan Jeesus Kristus.

”Valoisia muistoja kohdatuista maisemista.
Kohdatuista ihmisistä. Eletyistä tunteista.
Ei riistä tuuli. Eivät vuodet. Eikä ne koskaan hylkää.
Seuraavat. Kulkevat mukana. Kantavat. Suojelevat.
Yli pahan päivän. Yli huomisen pelon.”

Runo: Maaria Leinonen

 

Mirja