Rohkaise aina ensimmäisenä

Kesällä on paljon kaikenlaista kivaa. On niin vapaata liikkua ja olla. Ei tarvitse pukeutua lämpimästi eikä ole lumiesteitä. Toivoisin, että Suomessa olisi pitempi kesäaika. On niin surullista, kun vaivalla kasvattamat kesäkukat alkavat syksyn tultua lakastua. Nautinkin suuresti vielä näistä loppukesän lämpöisistä ja aurinkoisista päivistä.

Olen seurannut ystäväni vanhenemista ja pian 100 vuotta lähestyvän ystäväni ruumiin pikkuhiljaista rappeutumista. Ihmeellistä kyllä, hän edelleen asuu kodissaan ja pitää itsestään huolta. Olen niin iloinen kunnan hoitohenkilökunnalle hyvästä hoidosta ja huolenpidosta, jota ystävämme saa. Kotiavustajat käyvät säännöllisesti hänen luonaan. Niin paljon on parjausta kotiavustajista, mutta kun olen seurannut Someron kunnan kotiavustajien toimintaa, olen heistä vain kiitollinen, ja niin avustettava ystävänikin on. Minua rauhoittaa suuresti kun tiedän, että iäkkään ystäväni luona käydään päivittäin.

Meidän on tärkeää rohkaista toinen toisiamme ja löytää se hyvä, joka jokaisessa ihmisessä on. Helposti tulee puheeseen ensimmäisenä arvostelu ja moite. On myös kateutta ja epäluuloisuutta. Erikoisesti me Jeesukseen uskovat emme tässä seuraa Herramme esimerkkiä. Koska olemme Jumalan perhettä, on meidän tuettava toisiamme ja annettava hyvä todistus toisistamme.

Minkälainen maailma olisikaan, jos ensimmäisenä antaisimme toisillemme rohkaisevaa ja kiittävää palautetta! Kehuisimme puolisoamme ja lapsiamme ja antaisimme heidän ymmärtää, kuinka ainutlaatuisia ja erinomaisia he ovat. Erikoisesti lapset ja nuoret kaipaavat usein kunnon haleja ja kehumista. Kun katsomme puolisoamme ihailevasti ja rakkaudellisesti, saamme sen moninkertaisesti takaisin. Heijastamalla Kristuksen rakkautta toinen toisiimme saamme myös itse lämpöä ja hyvää mieltä.

Katselen järven pintaa istuessani kirjoittamassa tätä blogia. Taivas on sininen ja niin on myös järvi. Pieni tuulenvire sekoittaa sen pintaa, mutta aamulla kun oli ihan tyven, heijastuivat taivas ja läheisen saaren puut veden pinnasta. Silloin kun on taivas synkkä ja pilvessä, on vedenpintakin tumman harmaa. Näin me ihmisetkin heijastamme sitä, mitä katsomme ja minkälainen tunnelma sisimmässämme on. Ahdistunut mieli ei katso aurinkoon vaan sielunsa mustaan pimeyteen. Kun huomaa lähimmäisen murheellisen olemuksen, voi kysyä, että mikä sinua vaivaa, kun olet noin surullisen näköinen. Kysymys voi avata mielessä olevia lukkoja ja voimme jakaa toistemme tuskaa ja murhetta. Voimme rukoilla yhdessä, ja näin helpottuu sydämen painolasti. Siinä voi kyynel vierähtää, mutta hymy usein palaa kasvoille ja toivo syttyy sydämeen. ”Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille.” (Sananlaskut 16:24.)

Kävimme viikolla Oulussa, jossa oli TV7-ilta. Saimme myös Esko Kokkosen elämäkertakirjan käsikirjoituksen. Siinä olikin mielenkiintoinen kuvio, kun taksi ei löytänyt osoitetta ja pyöritteli meitä sinne tänne. Viimein Esko haki meidät ja saimme osan kirjasta mukaamme. Aikaa tähän meni niin, että kiireellä ehdimme käydä hotellilla ja siitä liukkaasti suhahdimme kokouspaikalle. Ruokailu jäi, joten tilasimme hotellista pöydän, jotta menisimme myöhemmin syömään. Kokous oli Lähetysseurakunnassa, jossa olemme olleet kerran aiemminkin. Vastaanotto oli hyvin lämmin ja kokous oli Pyhän Hengen siunaama, näin ainakin itse koin yhteisen illan.

Lähdimme sitten kokouksen jälkeen hotellille ja syömään. Finnairin lento oli peruuntunut ja ihmisiä oli paljon edelleen hotellissa. Odotimme ruokaa puolitoista tuntia ja viimein se tuli, kun kello oli 22.30. Seuraavana aamuna saimme melkein loput käsikirjoituksesta. Lentokoneessa jouduimme vielä odottamaan lähemmäs tunnin lähtöä, sillä presidentti Putin oli saapumassa Suomeen eikä kone saanut laskeutumislupaa. Eskon elämästä kertova kirja on todella mielenkiintoinen ja puhutteleva. Iloitsemme, että saamme sen kustantaa.

Christina-lehden 4. numero ilmestyi ja tilaajat saavat sen tulevalla viikolla. Meidän naisten tulee erikoisesti ravita itseämme Kristuksen muotoa katselemalla. Se on sitä, että kiinnitämme mielemme Jeesukseen. Luemme ja katselemme uskoamme ravitsevia kirjoja ja tv-ohjelmia. Sielunvihollinen yrittää saada juuri naiset epätasapainoon ja hämmennykseen. Siksi meidän on tuettava toisiamme myös näin yhteisen naistenlehden välityksellä.

”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,
varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”
Fil. 4:7

 

Mirja