Ota muutos vastaan rohkeasti

Kevät etenee hurjaa vauhtia vaihtuen kesäksi. On niin kaunista, ja lintujen laulu kuulostaa ihanalta. Voi miten mielettömän kaunis on toukokuu! Naapurin pihalla näkyy vilinää. Kanit ovat saaneet kevätpoikasensa, jotka vipeltävät pitkin pihaa. Pienet valkoiset töpöhännät pystyssä. Eläinvauvoja on vähän jokaisella, ja luonto kuhisee elämää.

Jumala puhuu meille tavalla tai toisella, emme vain sitä helposti huomaa. Omat ajatukset kiertävät kehää ja tavat toimia seuraavat toisiaan. Miten hypätä ulos totutuista kuvioista, tavasta toimia ja ajatella? Se on vaikeaa. Seepra ei pääse raidoistaan, sanotaan silloin, kun havaitsemme, ettei muutosta ole odotettavissa. Usein huokaamme läheistemme tai tuttaviemme kohdalla: kunpa tuo muuttuisi. Mutta mitä vanhempi ihminen on, sitä vaikeampaa on muutos. Raidat on ja pysyy niin kuin seepralla. Muuten seeprat ovat kauniita eläimiä. Ne kulkevat mustavalkoisena laumana ja pysyvät pitkät ajat paikallaan ympäristöään seuraten. Kun olimme Keniassa, kävimme eläinsafarilla. Siellä oli niin epätodellinen tunnelma. Erikoisesti kirahvit ja seeprat olivat ihmeellisiä ja kauniita. Mitähän Jumala on ajatellut luodessaan nämä eläimet? Tuli mieleeni, että Jumala on ihan kuin hullutelllut luodessaan mielenkiintoisen maailman. Ihmiselle annettiin tehtäväksi varjella ja viljellä Jumalan luomaa maailmaa, mutta huonosti olemme tehtävämme hoitaneet. Kuitenkin maailma on kotimme, niin kuin se on noille naapurin pihan pikku kaneille. Kaikkien yhteinen asuinpaikka.

Vielä luonto jaksaa puhjeta lehteen ja kukkaan. Vielä linnut tulevat pohjolaan pesimään ja laulamaan ikiaikaista lauluaan. Vielä saamme siivota pihojamme ja istuttaa porkkanoita. Viime kesän Lidlistä ostamamme kasvihuone romahti ja meni pitkin maata talvimyrskyn kourissa. Eipä hätää, sillä Lidliin tuli samanlainen kasvihuone taas myyntiin, niin ostettiin uusi. Nyt se on koottuna pihalla. Sinne sitten laitetaan kasvamaan yrttejä, tomaattia ja kurkkua.

Ollessamme Jerusalemissa saimme nauttia Israelin ihanista hedelmistä ja yrteistä. Siellä on kaikenlaisia vihanneksia ja yrttejä sotkettu sekaisin ja mukana maukas kastike. Yritin selvittää, mitä missäkin kupissa on, ja ajattelin, että jospa muistaisin tehdä näitä kotonakin. Vähän hypätä totutusta salaatti-tomaattisekoituksesta lisäämällä salaattikulhoon muitakin aineita. Moni muukin asia sietäisi ajatella ja pohtia uudelleen. Kun katsoo oman reviirin ulkopuolelle, oman aidan taakse, saattaa nähdä mielenkiintoisia asioita. Käymällä naapuriseurakunnan kokouksessa ja tutustumalla toisen herätysliikkeen toimintaan saakin uusia virikkeitä ja tuttavuuksia, jotka ovat siunaukseksi.

Jeesus toivoi, että yhtä olisimme emmekä aina ensimmäisenä epäilisi ja arvostelisi. Se kun on niin ominaista meille suomalaisille. Toivoisin itselleni vähän enemmän joustoa, ihmettelyä ja uteliaisuutta. Me aikuiset olemme menettäneet ihmettelyn taidon. Kun lapsena vedimme matoja maasta ja katselimme ihmetellen sen kiemurtelua, menemme nyt aikuisina vain ohi. Olen kyllä huomannut, että nyt vanhemmiten olen alkanut taas enemmän ihmettelemään. Seuraan ja katselen kaikkea ympärillä olevaa jotenkin innokkaammin. Mikään ei ole itsestään selvää. Ei oma terveys tai tuo ukko-kulta vierellä. Ei edes maailmanrauha ole itsestään selvää.

Israelissa ollessa vietettiin Israelin 71-vuotisjuhlaa. Ennen Israelin kansan itsenäistymistä nämä ihmiset ja heidän vanhempansa yrittivät selvitä holokaustin tuhosta. Ihmiset ja maa olivat raunioina. Nyt sain iloita juutalaisen kansan keskellä ihanasta ja kukoistavasta maasta. Kuitenkaan itsenäisyys ja vapaus eivät ole juutalaisille itsestään selvää. Rajan takana odottavat vihamieliset kansat, jotka haluavat ajaa juutalaiset mereen. He ovat vain unohtaneet historiasta, ketkä sinne Punaisenmeren aaltoihin hukkuivat. Ne olivat niitä, jotka ajoivat Israelin kansaa takaa. Jumala avasi israelilaisille tien kulkea meren poikki, mutta egyptiläisten sotajoukko hukkui. Tämä on hyvä muistaa, sillä Jumala on edelleen kansansa suojelija.

Christina-lehti numero 3 on työn alla. Lehdessä on taas monia mielenkiintoisia juttuja. Henkilöhaastattelu Pirjo-Liisa Sartolasta ja koskettava kertomus Tarja Närhen selviytymisestä lapsen kuoleman kokemuksesta. Saamme katsoa hääkuvia Ma’ayaan Hessenin häistä ja piipahdamme Ulla ja Pete Ronkaisen kotona Tervetuloa meille -sarjassa.

Luen yleensä Raamattu kansalle -käännöstä tai niin kutsuttua vanhaa käännöstä. Psalmi 91 on kuitenkin hyvin koskettava ja selkeä ymmärtää niin sanotun uuden käännöksen mukaan. Luen Psalmia usein ja omistan Jumalan sanan itselleni.

Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,
hän saa nähdä, että minä autan häntä.”

Psalmi 91:14 – 18

 

Mirja