Kuolema on kukistettu, uusi elämä versoo

Seurasin pääsiäisen aikaan jäiden lähtöä Lohjanjärvestä. Kun menimme Lohjansaaren kotiimme kiirastorstaina, vangitsi jää vielä järveä. Vähitellen, päivä päivältä, vapautti auringon lämpö järveä jäistä. Oli mielenkiintoista katsoa, kuinka jään väri vaihtui, kuinka se alkoi halkeilla ja kuinka vapautuvat vesivirrat halkaisivat jään. Viimein toisena pääsiäispäivänä oli järvi vapaa jään kahleista. Vain varjoisalla rannalla oli valkoista jäätä.

Tämä kevään herääminen ja järven vapautuminen jäistä olivat minulle vahvaa sanomaa pääsiäisen tapahtumista. Ensin on Jeesuksen ristinkuolema ja pimeys, jonka jälkeen alkaa pääsiäisen armon aurinko paistaa täydeltä terältä kertoen vapaudesta, joka seuraa, kun kuolema on kukistettu.

Joutsenpariskunta kierteli jäisen järven yllä laskeutumispaikkaa etsien. Viimein ne pääsivät pääsiäispäivänä laskeutumaan tuttuun rantaan, joka oli vapautunut jään kahleista. Niin mekin saamme siirtyessämme pääsiäisen jälkeiseen aikaan laskeutua armoa ja siunausta täynnä olevaan arkeen, jossa Jeesus, ylösnoussut Vapahtaja, johdattaa meitä omiaan Pyhän Henkensä kautta. Psalmin 15 jakeet 1-5 kertovat siitä, kuka saa asua Herran pyhällä vuorella, Hänen telttamajassaan, jossa on turva ja suoja ahdingon aikana. Siellä saamme myös iloita ja riemuita Golgatan voitosta. Jumalan sana näyttää meille tietä, kuinka meidän tulee elämässämme toimia Jumalan Pyhän nimen kunniaksi.

Pääsiäisen jälkeiset päivät ovat olleet lämpimiä. Sinivuokot kukkivat heleän sinisinä ja tuovat hehkuvaa väriä ruskeaan maahan. Ruoho jo paikoitellen vihertää ja mustarastas laulaa pihapuissa. Tapiolan-kodin piha on remontin jäljiltä hirveässä kunnossa. Odotan malttamattomana pihan kunnostajia, mutta vielä ei mitään eikä ketään ole kuulunut. Revityt marjakuuset törröttävät juuret taivasta kohti ja karkeaa soraa on kaikkialla. Lohduton näky on silmien edessä joka päivä.

Kun mietin elämän kulkua, on siinä ollut monen projektin ja työn alkua ja aloittamista. On ollut myös purkamista ja lopettamista. Olen aloittanut päiväkoteja ja lopettanut niiden toimintoja. Moni iloinen alku on päättynyt surutyöhön. Kun Ristin Tuelle on tehty testamentti ja menen kotiin, josta asukas on siirtynyt iankaikkisuuteen, on kodissa kaikki paikallaan. Asukas on vain lähtenyt ja ovi on painettu kiinni viimeistä kertaa. Jokainen koti on rakennettu ajatuksella ja rakkaudella. Monista kodeista on jouduttu lähtemään nopeasti sota-aikana. Mukaan ei ole voitu ottaa juuri mitään. Ihmiset ovat kautta aikojen joutuneet lähtemään ja elämään pakolaisina vieraissa maissa. Mietin, kuinka olemme rakentaneet TV7-kanavaa ja lähteneet sitä tekemään täysin tyhjästä. Katselen kaunista toimitilaamme ja tilavia työpisteitä. Nyt on paljon kaikenlaista. Kuitenkin tiedän, että tämäkin on väliaikaista. Jätämme kaiken jossain vaiheessa elämää ja lähdemme pois. Lastenlaulussa lauletaan: ”Muurahainen aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätpä ne koskaan valmihiksi saa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Minulle, niin kuin varmaan kaikille, on oma koti kullan kallis niin aineellisesti ajatellen kuin henkisesti. Nuoret ihmiset säästävät ja säästävät, ottavat isot lainat ja maksavat niitä siihen asti, kunnes hiukset harmaantuvat tai tukka lähtee kokonaan. Meidänkin nuoret ovat juuri tällaisessa asuntolainojen maksuvaiheessa. Olen saaanut liikuttavia viestejä nuorilta, jotka ovat katsoneet TV7-kanavaa. He kertovat siitä kovasta taistelusta, jota nuoret käyvät tänä aikana. Paholainen yrittää eksyttää ja tuhota nuorten elämän. Kuitenkin kutsu ja kaipaus on parempaan, ehyempään ja turvallisempaan elämään. Nuoret tarvitsevat hyväksyntää ja rakkautta. Maailma tarjoaa makeita tikkareita, mutta niistä ei ole elämän rakennuspalikoiksi. Useat oivaltavat tämän ja kaipaavat kunnon perustuksen elämälleen. Olen vastaillut heidän viesteihinsä ja rukoillut heidän puolestaan.

Iloitsen siitä, että monet nuoret ovat löytäneet TV7-kanavan ja kiittävät ohjelmista. Usein ajattelemme vääristyneesti, että nuoret kaipaavat vain meneviä ohjelmia ja musiikkia. Kuitenkin heillä on Raamatun sanan nälkä. He kaipaavat tietoa siitä, miten pelastua ja seurata Jeesusta.

”Valo taivaan olkoon tiesi päällä, yllä rakkaittesi kaikkien.
Siunatkoon hän elämääsi täällä, sinun askeleesi jokaisen.
Soikoon meille laulu kaipauksen, laulu toivon, laulu elämän.
Soikoon meille laulu lohdutuksen, laulu rauhan, kaiken kestävän.
Yhdessä me tämän toivon jaamme. Yhdessä me jaamme kaipauksen.
Yhdessä me matkaa tehdä saamme. Lähde meillä myös on yhteinen.
Isän uskollisuus meitä kantaa ensi hetkistämme tulevaan.
Ilon päivän Kristus itse antaa. Huomiseen jo hän luo valoaan.”

Anna-Mari Kaskinen.

 

Mirja