Toivoa tulevaan

image

Uusi vuosi toi tullessaan lunta myös tänne etelään. Tapasin Lohjansaaren raitilla naapureita, jotka
olivat innoissaan lumesta ja luvatusta pakkassäästä. Minä en innostu talvesta, sillä se tuo niin paljon ongelmia ja vaaratilanteita liikkumiseen. Helpointa olisi mennä talven yli ilman lumen tuomaa liukkautta ja pakkasia. Sopisin kenties paremmin keskieurooppalaiseen säähän kuin Suomen talveen. Tiedän kuitenkin, kuinka mukavaa on lasten telmiä lumessa tai kuinka luonto on kaunis, kun puhdas valkoinen lumi peittää ankean ruskean maan. Kaupungissa kuitenkin lumi muuttuu nopeasti likaiseksi ja on rapana tai liukkautena kadulla.

Katselen lintujen pyrähtelyjä ruokintapaikalla. Niissäkin on erilaisia persoonallisuuksia. Iso talitintti pyyhkäisee pienemmät sinitiaiset pois altaan, kun pyyhältää syömään. Pieni talitintti, joka on jäänyt ehkä pahnanpohjimmaiseksi, on kyllä aika terhakka ja yrittää löytää paikkansa lintulaudalla. Sinitiaiset tulevat usein porukalla syömään ja kinastelevat keskenään parhaasta paikasta. Olen laittanut linnuille hyvän kattauksen: ruokintapaikalla on auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja talipalloja. Kova tohina siinä on aamusta iltaan.

Aika haastaa meitä, joilla on mahdollisuus päästä ihmisten koteihin television tai netin kautta. Toivoisin, että hyvä sanoma Jeesuksesta toisi lohdun ja toivon sanomaa TV7-kanavan kautta. Meillä on Jeesuksessa ikuisuus ja iankaikkinen elämä. Se on valtavan suuri ja merkittävä asia. Se on henkilökohtainen asia, joka koskee jokaista ihmistä. Oman uskon todistuksemme kautta voimme jakaa tietoa pelastuksen mahdollisuudesta.

Toivon ankkuri, joka on Jeesus, antaa voimaa ja kestävyyttä jokapäiväiseen elämään. Usko Jeesukseen tuo ilon ja rauhan sydämeen, vaikka ulkoinen maailma myllertää ja luo epätietoisuutta tulevasta. Miten merkittävästä asiasta onkaan kyse! Jokaisen Jeesukseen uskovan tulisi olla valmiina kertomaan sen toivon perustuksesta, joka meillä on. Se on ihan kansalaisvelvollisuus, sillä ihmiset ovat toivottomia ja monet kovin peloissaan.

Iloitsen juuri tänä aikana, että meillä on kristillinen TV7-kanava. Niin monet ovat saaneet ja saavat lohtua kanavan ohjelmien kautta. Myös kristilliset kirjat ja lehdet ovat tärkeitä hyvän sanoman välittäjiä. Hätä ja huoli uskomattomista lähimmäisistämme saa meitä jakamaan kristillistä kirjallisuutta ja lehtiä heille luettavaksi. Voimme ehkä olla sitä mieltä, etteivät uskomattomat ihmiset niitä lue. Emme kuitenkaan tiedä, milloin tulee se ahdistuksen hetki, jolloin he etsivät elämäänsä syvempää totuutta Jumalasta.

TV7 Kustannus kustantaa kirjoja, jotka johdattavat lukijaansa elävän veden lähteelle. Samoin TV7:n toimittamat lehdet. On tärkeää ravita itseään hengellisesti, jotta kestämme vaikeuksien tullessa, sillä vaikeita päiviä on jokaisen ihmisen elämässä. Luen usein psalmia 91. Erikoisesti jakeet 14-16 ovat puhuttelevia, sillä niistä saan tietää, kuinka Jumala on kanssani elämäni kaikissa vaiheissa ja erikoisesti hädän ja ahdistuksen hetkissä. ”Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa.” (Ps. 91:15.) Tämä on Jumalan lupaus, eikä hän valehtele. Vetoan tähän sanan kohtaan, kun minulla on vaikeuksia tai olen ahdistunut.

Christina-lehden vuoden 2021 ensimmäistä numeroa olemme kokoamassa. Olen paljon rukoillut ja kysellyt, että Isä, minkälaista lehteä haluat, että teemme? Voimmehan sisällyttää lehteen kaikenlaista pientä ja suurta mainosta ja naisille suunnattua toimintaa ja tuotteita. Naisten aikakauslehdet ovat näitä asioita pullollaan. Kristittyjen naisten elämää käsitteleviä asioita ei ole muissa lehdissä, joten pysyttelemme elämän lähteen äärellä.

Päivä pitenee ”kukon askeleen” kerrallaan. Vähitellen, huomaamatta, valo lisääntyy ja samalla toivo tulevasta keväästä. Uskallammeko avata sydämemme ja talojemme ovet selälleen? Antaa armon auringon paistaa ja uusien tuulien puhaltaa, niin että Jumalan Pyhä Henki pääsee laskeutumaan väsyneen kansan ylle virvoittavana, tuoden uuden elämän toivon.

Eivät vuodet veljeksiä, sanoivat ennen vanhaan.
Eivät päivätkään. Aina erilaisia –
pitkiä, lyhyitä. Kevyitä, painavia. Ihan ylivoimaisiakin.
Väliin vastamaata. Joskus kuin kuilu repeäisi eteesi.
Vaan aina jostain löytyy toivon sitkeä lanka
harmaimmassakin arjessa.
Kimaltaa, hohtaa kultainen säie:
ilo siltana päiväsi yli.

Maaria Leinonen

 

Mirja