Sieluni puutarha

Istuimme pöydän ääressä, josta on isojen ikkunoiden kautta näkymä Lohjanjärvelle. Vietimme aamuhartautta ja kiitin Jumalaa pikkulinnuista, jotka istuivat koivun oksalla. Silloin lennähti toinen linnuista ihan suoraan minua kohti. Huudahdin linnulle, että varo ikkunaa. Lintu pysähtyi ja laskeutui ikkunan taakse terassin lattialle. Siinä se katseli minua jonkun aikaa ja sitten lennähti pois.

Tämä oli mielenkiintoinen kokemus ja se kertoi minulle, kuinka Jumala on lintujen Luoja yhtä lailla kuin minunkin. Hänen tietämättään ei lintu putoa oksalta eikä minulle tapahdu mitään Isän sallimatta. On hyvä ja turvallinen tietoisuus siitä, ettei Jumalan kämmenellä pelkää lintunen. Eikä Jumalan kämmenellä pelkää ihminen, joka turvaa häneen. ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” (Ps. 91:14.)

Muistan isomummon rukouksen, jossa hän pyysi, että hänen lapsensa roikkuisivat Jeesuksen viitanliepeissä. Tämä on erikoisesti meidän äitien ja mummojen rukous. Iankaikkinen elämä Jeesuksen luona alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.

”Tämä elämä on vain ikuisuutta varten.” Nämä sanat kuulin eräänä yönä aina uudestaan ja uudestaan. On tärkeää välillä havahtua miettimään, mikä on elämän tarkoitus. Kaikki muu jää tänne kuoleman jälkeen, vain sielu siirtyy iankaikkisuuteen. Mikäli emme ole ottaneet eläessämme huomioon kuoleman jälkeistä elämää, on se kuoleman jälkeen myöhäistä. Ikuisesti peruuttamatonta. Luin raamatunopettaja Kerttu Vainikaisen kirjaa, jossa hän kertoi, että se, minkälaisia persoonallisuuksia olemme, säilyy myös iankaikkisuudessa. Olemme taivaassa juuri sellaisia, joiksi Jumala meidät loi. Hän haluaa meidät luokseen omina lapsiaan ja hän tuntee meidät. Ajattelen kaikkia niitä ystäviä ja omaisia, jotka ovat uskossa kuolleet. On mukava ajatella, että kun tapaan heidät paratiisissa, niin tunnen heidät. Isä ja äiti ovat edelleen samanlaisia persoonaltaan kuin olivat eläessään.

Ihmisten yksinäisyys on tullut vastaan kun he ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet, kuinka vaikeaa on sitä kestää. Jotkut jopa ovat harkinneet itsemurhaa. Kuitenkin TV7-kanavan ohjelmat tuovat yhteyden tuntua ja Jumalan sanaa elämään. Yhteiset rukoukset ohjelmien tekijöiden kanssa ovat myös tärkeitä, kun yksin rukoileminen tahtoo takkuilla.

Ystävältäni meni liikuntakyky, ja vaikka hän on melko nuori, on hän joutunut jäämään pois työstä ja pitkän sairaalassa olon jälkeen on nyt yksin kotona. Onneksi meillä on kotisairaanhoito, joka huolehtii hänestä. Tosin he ehtivät tekemään vain tärkeimmät. Yksinoloa jää paljon. Käyn hänen luonaan, kun ehdin ja jaksan. Hänelläkin on TV7-kanava usein auki. Mietin, kuinka voisimme kanavana paremmin vastata yksinäisten ihmisten tarpeisiin.

Olen surukseni huomannut, kun katselen ympärilläni olevia ihmisiä, kuinka epäkunnioittavia he ovat toisilleen. Toivoisi enemmän huumoria ja ystävällistä puhetta, vaikka asiat olisivat vaikeitakin. Kun sanomme toisillemme ikävästi, kestävät sen pahan mielen tai loukkaantumisen laineet pitkään. Niinhän se on: kun heitämme kiven veteen, syntyy laineita, jotka renkaana etenevät ja viimein tyyntyvät. Niin on myös tapamme puhua, sanoa ja ilmaista itseämme. Tässä on kyllä myös itseni tehtävä parannusta ja muistettava, että jokaisesta sanasta on tehtävä kerran tili Karitsan valkoisen valtaistuimen edessä. Onneksi on myös anteeksipyytämisen ja -antamisen armo.

Tämä Jesajan kirjan kohta on noussut vahvasti esille viime päivinä. Rukoilen, että Jumalan Hengen sateen kastelevat sieluni puutarhaa.

”Sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Herran kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja hän vastaa, sinä huudat apua, ja hän sanoo: ’Tässä olen.’ Jos poistat keskuudestasi ikeen, sormella osoitteluun ja väärät puheet, jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä. Herra on alati ohjaava sinua. Hän ravitsee sinun sielusi kuivassa autiomaassa, hän vahvistaa sinun luusi. Sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähteensilmä, jonka vesi ei ehdy.” (Jesaja 58:8-11.)

Siunaten

Mirja