Talitintit ja sinitiaiset ovat jo usean viikon ajan lennelleet terassillamme ja kurkkineet ikkunoista sisälle. Ne ovat aivan kuin kyselleet, missä ruoka viipyy. Laitoin viimein, ensimmäisen lumen sataessa, linnuille ruokintapaikan auki. Ensimmäisenä tallusteli valkotikka paikalle. Varovasti se laahusti terassin aidan päällä ja alkoi ahnaasti tökkiä talipalloa.
Ovatkohan lintuset nyt mielissään, kun tietävät, että ruokaa on taas tarjolla koko pitkän ja kylmän talven? Juttelin siitä Martille, mutta hän sanoi, etteivät linnut mieti ja suunnittele tulevaisuutta. Niillä on vain tämä hetki. Niinhän se tietysti on, niin kuin meillä ihmisilläkin. Elämme vain hetken kerrallaan. Erotuksena lintuihin on, että me ihmiset mietimme, suremme ja suunnittelemme tulevaisuutta.
Kuitenkin Jumala sanoo Sanassaan, ettei meidän tule huolehtia huomisesta päivästä. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:33, 34.)
Jumalan huolenpitoon luottamisesta on helppo puhua, mutta miten sen omaksumme jokapäiväisessä elämässä? Kyllä huoli alkaa nakertaa nurkkia, jos rahat ovat loppu pussista eikä luottoa ole. Väistämättä sitä valvoo yöllä ja miettii, miten selvitään. Myös muut huolet saavat helposti yliotteen, ja ajatukset lentelevät sinne ja tänne. Etsimme ratkaisuja ja pyrimme tasapainoon. Tämä on inhimillistä, ja usein huomaan, että pyrin ratkaisukeskeisenä ihmisenä selvittämään omat ja toisten ongelmat. Kuitenkin omat mahdollisuudet ja oma ymmärrys on rajoittunutta. Silloin tietoisuus ja aikaisemmat kokemukset vievät Jumalan luo apua ja viisautta pyytämään.
Sanotaan, että jos ei muuta vanhana opi, niin ainakin hiljaa kävelemään. Samoin voin sanoa, että tämän TV7:n työn kautta olen oppinut odottamaan. Monia vääriä ratkaisuja ja valintoja on tullut tehtyä, kun en ole malttanut odottaa oikeaa hetkeä tai oikeaa ajankohtaa. Jumalan johdatuksessa kulkeminen ja hänen äänensä kuunteleminen antaa levon ja varmuuden, että tehdyt ratkaisut ovat oikeita.
Jokainen meistä odottaa jotakin. Juutalainen kansa odotti Messiasta, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta. Messias syntyi ja tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Adventin aika pysäyttää meidät odottamaan. Emme enää odota Messiaan syntymää vaan Jeesusta, kunnian kuningasta, joka tulee tuomaan maailmaan rauhan valtakunnan.
Adventin aikana on hyvä hiljentyä ja keskittyä myös oman sisimmän tarkasteluun. Itselleni adventin aika on erikoista aikaa. Se on ollut aina kiireen täyttämää, mutta myös sisäisen pysähtymisen aikaa. ”On koti kaunistettu sulle, mut sydän raukka ennallaan.” Rukouksenani on, että sydämeni olisi valmistettu Jeesukselle, kun hänen syntymäpäiväänsä juhlitaan.
Valmistaudumme jouluun monella tavoin myös TV7:n toiminnassa. Jouluohjelmaa kuvataan ja TV7:n syntymäpäivän viettoa suunnitellaan. Kanava täyttää 17 vuotta joulukuun 15. päivänä. Muistoissa on päivä, jolloin kanava avautui ja tuli ensimmäiset ohjelmat. Olimme vuokranneet Ylen koulutusstudion, ja siellä tehtiin avajaispäivän ohjelma. Ulla Aurio toivotti katsojat kanavalle tervetulleeksi. Sitä seurasi Jeesus-filmi, jonka aikana nuori poika tuli uskoon. Hänen äitinsä soitti ja kertoi kiitollisena tapahtuneesta. Tästä alkoi kristillisen kanavan Taivas TV7:n matka, jota on kestänyt 17 vuotta. Olen kiitollinen Jumalalle, että olen saanut elää ja olla mukana koko tämän ajan.
Jouluinen Christina-lehti ilmestyy joulukuun alussa 68-sivuisena, tuhdimpana painoksena. Olemme tehneet ihanan ja mielenkiintoisen lehden lukijoille iloksi ja hengelliseksi rakennukseksi. Lehdessä on paljon hyvää luettavaa ja kaunista katseltavaa.
”Auta minua elämään siinä rauhallisessa ja tyynessä paikassa, jossa sinä asut.
Uudista uskoni ja täytä henkeni riemulla, niin että voin kertoa maailmalle,
miksi sinä tulit jouluna meidän luoksemme.”
Jill Briscoe
Siunattua adventin aikaa!
Mirja
