22.10.2020

Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua? Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Matt 18: 33,34

Jeesus jatkaa eilistä opetustaan anteeksiantamisesta vertauksella armottomasta palvelijasta. Siinä palvelija saa kuninkaalta anteeksi suunnattoman 60 miljoonan denaarin velan. Mutta seuraavassa hetkessä palvelija jo kuristaa työtoveriaan kurkusta ja toimittaa hänet vankeuteen maksamattomasta sadan denaarin velasta. Kuningas kuulee tästä ja kutsuu palvelijan eteensä: ”Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?”

Ja kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, alkutekstin mukaan: ”luovutti kiduttajille”. Mitä sitten tämä ankara vankeus kiduttajien käsissä on? Se ei ole käsi- tai jalkaraudoissa olemista vaan paljon pahempaa — olet mielen ja sielun vankeudessa.

Hesperian sairaalassa, suljetulla osastolla, vanha mies istuu penkillä. Kuin kasettinauhurilta hän tunnin ajan toistaa satunnaiselle vierailijalle samaa kertomusta.

Pikkupoikana, Turussa, hän oli ollut poikajoukon mukana pahanteossa. Joku oli kannellut nimet talonmiehelle. Pojat syyttivät häntä. Takaa-ajon jälkeen he saivat hänet kiinni ja hutkivat halolla selkään.

”Tekivät sellaisen pahan teon hänelle, syyttömälle!”

Ja sitten sama kertomus toistuu alusta loppuun, kerta toisensa jälkeen. Vanhus on mielen vankilassa.

Ystäväni, jos omat ajatuksesi ovat kiduttajiasi, kun et suostu antamaan anteeksi, muista, että olet Herralle kallis! Muista, että Jeesus tuli maailmaan ’päästämään vangitut vapauteen’! Käänny kärsimyskoulussasi hänen puoleensa!

Hän vapauttaa sinut! Opit antamaan anteeksi!

Teksti: Veli Johannes