17.12.2021

”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Mark 10: 14,15

Sinäkin varmaan olet tavannut monia henkilöitä, jotka sanovat uskoneensa lapsena mutta nyt aikuisena hylänneensä Jumalan.

Toiset heistä kertovat tutkineensa Raamattua ja älyllisesti arvioineensa Jumalaa. Mutta pettyneinä he ovat luopuneet. Miksi?

Toiset taas kertovat käyneensä monissa hengellisissä tilaisuuksissa ja saaneensa sykähdyttäviä kokemuksia. Kuitenkin he ovat luopuneet. Miksi?

Nuori mies totesi saarnamiehelle, ettei hän voi uskoa, kun hänellä on niin terävä pää. Hän sai vastauksen: ei liian terävä pää, vaan liian tylsä omatunto.

Kutsuessaan meitä Jumala ei vetoa ensisijaisesti järkeemme eikä tunteisiimme, vaan tahtoomme.

Ystäväni, mieti myös Jeesuksen pysäyttäviä sanoja: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse! — Miten lapsi sitten ottaa vastaan Jumalan valtakunnan? kysyt.

— Lapsi ei kritisoi. Hänellä on hämmästyttävä kyky ihmetellä, luottaa ja totella sekä kyky antaa anteeksi. Lapsella on vieläpä vaisto totella.

Herra, anna minulle takaisin kyky ihmetellä ja kyky luottaa! Anna kyky totella Sinua!

Taivaallinen Isäni, Sinua minä kiitän, sillä Sinä pyyhit minusta pois väärän kriittisyyden!

Autat, kun lapsen lailla etsin Sinua!

Teksti: Veli Johannes