Abraham, miten jaksoit odottaa luvatun perillisen syntymää? Abraham voisi ehkä kertoa, ettei aina kovin hyvin jaksanutkaan. Mielen valtasivat epäilevät ajatukset. Ikää tuli ja mahdollisuus lapsen syntymään haipui olemattomiin. Liian pitkä odotus johti omatekoiseen ratkaisuun: Saaran orjatar synnytti Ismaelin. Tuskaisan odotuksen helpottamiseksi Abraham vei vaimon lomamatkalle Gerariin, joka sekin oli päättyä tuhoisasti.
Kaikki meni pieleen. Vai menikö?
Harharetkestä ja Abrahamin omista touhuista huolimatta Jumalan suuri suunnitelma eteni vääjäämättä. Aika täyttyi ja odotus päättyi. Abrahamin ollessa satavuotias Saara synnytti hänelle Iisakin, perillisen ja lupauksen lapsen.
Suomi on tehnyt omat harharetkensä ja väärät ratkaisunsa, ja kulkee yhä kaukana Jumalasta. Paholainen käyttää tilaisuutta hyväkseen tuhotakseen kansakunnan: se viekoittelee päättäjät ja median laillistamaan kansanmurhan aborttien, eutanasian ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen kautta. Olosuhteet eivät herätä toivoa.
Kuitenkin Jumalalla on Suomelle vielä oma suunnitelmansa. Sitä varten Hän on tätä kansaa säästänyt, pelastanut kerta toisensa jälkeen tuhon partaalta ja vaivihkaa johdattaa hetkeen, jolloin kohtalomme kääntyy. Ei Jumala ole turhaan nostanut maanlaajuista (ja paljolti maanalaista) rukousarmeijaa, joka hellittämättä huutaa Jumalan puoleen, että Jumala voisi jälleen olla Isämme, Kuninkaamme, huolenpitäjämme.
Näyttää siltä, että myös esirukoilijan elämässä – kuten Abrahamin, tai kuten synnyttävän äidin – pitkä odotus on normaali olotila. Odotus tuntuu joskus aivan loputtomalta. Jumala odotuttaa vastaustaan kunnes rukoilijan huulilta tipahtaa viimeinen tuskainen rukous, ja kaikki voimat tuntuvat menneen. Ehkä se onkin tarkoitus. Lihan on kuoltava. Tarvitaan silti kaikki uskolliset ja kestävät rukoukset aina määrähetkeen saakka, mutta kaiken jälkeen jää tietoisuus siitä, että lapsi syntyy Jumalan hengen vaikutuksesta.
Kun Abrahamin oli vaikea uskoa lupaukseen perillisestä, Jumala kehotti häntä nostamaan katseensa ylös taivaalle. Jumala sanoo myös esirukoilijoille: ”Nosta katseesi maasta ja näe uskossa se, mitä rukoilet, niin se on oleva sinun”. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan ja rukoillaan. Monet rukoilijat ovat jo nähneet äidin synnyttämässä ja lapsen syntyvän.
Haluaisin rohkaista kaikkia Suomen rukousmuurilla seisovia esirukoilijoita kuten kätilö synnyttäjää: Jaksa vielä! Ihan vähän! Älä anna periksi! Se mikä on syntymässä, syntyy varmasti!
Satavuotiaalle Suomellekin voi syntyä lapsi!
Ja Herra lupaa: Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon (Jer. 29:11).
Marita Rautio
Julkaistu TV7 Ystävälehdessä 5/2017