Kirkon sisäiset kiistat heijastuvat vahvasti marraskuun seurakuntavaaleihin. Jakolinjat koskevat erityisesti avioliittoa ja pappisvirkaa. Jännitteitä lisää kirkon johdon syrjivä linja perinteisen raamattukäsityksen edustavia tahoja kohtaan.
Kristityn ääni -ohjelmassa tartuttiin kirkon jännitteisiin sekä tulevien seurakuntavaalien teemoihin. Vaikka seurakuntavaalit ovat paikalliset, ratkaistaan niissä kirkon linjaa pitkälle eteenpäin: seurakunnista valitut luottamushenkilöt valitsevat myöhemmin maallikkoedustajat kirkon ylintä päätösvaltaa käyttävään kirkolliskokoukseen. Tämä tekee vaaleista seurakuntalaisen ainoan suoran mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kirkko kulkee.
Studiossa vierailleen Suomen teologisen instituutin (STI) pääsihteeri Soili Haverisen mukaan kaikkien kirkossa vellovien kiistakysymysten juurisyy on se, miten Raamattuun ja sen auktoriteettiin suhtaudutaan. Kyse on perustavanlaatuisesta erosta siinä, pidetäänkö Raamattua Jumalan muuttumattomana sanana vai ajatellaanko sen sisältävän ajan virtausten mukaan muokattavissa olevia ajatuksia. Ajatusmaailmat ovat kaukana toisistaan, mikä aiheuttaa syviä jännitteitä.
Vaikka Raamatusta on läpi historian esitetty erilaisia tulkintoja, Haverinen korostaa, ettei mikä tahansa tulkinta ole luterilaisessa kirkossa yhtä arvokas. Kirkolla on selkeä oma tunnustuksensa, joka ohjaa sanoman julistusta ja tulkintatraditiota.
– Jokainen ev.lut. pappi sitoutuu vihittäessä pappisvalassansa kirkon tunnustukseen, jolloin hänen tulisi edustaa sitä myös omassa virassansa, Haverinen toteaa.
Avioliitto ei ole ihmisarvon mittari
Tasa-arvo- ja avioliittokeskustelussa Haverinen näkee kirkossa tapahtuneen opetuksellisen epäonnistumisen. Kirkossa tietyt piirit ovat nostaneet avioliittoon vihkimisen hyvin keskeiseksi kysymykseksi sekä jopa ihmisarvon mittariksi, vaikka luterilaisessa teologiassa ihmisarvo ankkuroituu täysin muualle.
– Eihän avioliittoon vihkiminen ole ikinä ollut se toimitus, jolla osoitetaan ihmisen ihmisarvo, vaan pyhä kaste. Kasteessa osoitetaan, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, kuuluvat Jumalan armon piiriin Kristuksessa ja tarvitsevat Jumalan armoa, Haverinen muistuttaa.
”Piispat jyräsivät kirkolliskokouksen yli”
Kirkon hallinnollista tilaa ja valtasuhteita arvioidessaan Haverinen on huolissaan suunnasta, johon piispat ovat kirkkoa viemässä. Kun kirkolliskokous torjui esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä keväällä 2025, piispat antoivat heti sen jälkeen oman ohjeistuksensa, jolla sallittiin samaa sukupuolta olevien vihkiminen kirkoissa kirkolliskokouksen päätöksen vastaisesti.
– Tässä piispat jyräsivät kirkolliskokouksen yli. On laittomuutta, että piispat ohittavat kirkon korkeimman päättävän elimen omalla ohjeellansa. Suomessa piispuus on korostunut jo epäluterilaisiin mittoihin, Haverinen huomauttaa.
Haverisen mukaan kirkon johto siirtää ristiriitoja myös paikallisiin seurakuntiin, joka aiheuttaa moninaisia jännitteitä. Tämä näkyy muun muassa siinä, miten kirkkohallitus on vastoin perussopimusta ja tasapuolisuutta heikentänyt herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen asemia ja kolehtikäytäntöjä.
– Kirkkohallitus seuraa tässä piispojen näyttämällä laittomuuden polulla. Tämä tuo lisää sekasortoa, mutta samanaikaisesti Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin, herätysliikkeet ja messuyhteisöt kasvavat – ja lopultahan Jumalan kädessä on kaikki,
Haverinen summaa.
Kristityn ääni -ohjelmassa keskusteltiin tulevista seurakuntavaaleista, kirkon tilasta ja opillisista jännitteistä. Studiossa aiheiden äärellä olivat pappi, kirkkokommentaattori Pauli Selkee, Kotimaa-lehden päätoimittaja Freija Özcan sekä Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen.
Teksti: Senja Luoma