Kahta minä sinulta pyydän — niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?” Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. Sananl 30: 7-9
Agur, Jaken poika, pyytää tässä Jumalalta vain kahta asiaa: rehellisyyttä ja riittävää toimeentuloa. Hän ei edes pyydä onnellisuutta. Sillä onhan sanottu: elämän tarkoitus ei ole tulla onnelliseksi, vaan elää oikein. Juuri tähän oikein elämiseen Agur pyytää Jumalan apua.
Miten helposti lankeammekaan asioiden kaunisteluun, puolitotuuksiin ja suoranaisiin valheisiin! Ja tämä usein huomaamattamme, kun tavoittelemme omaa etuamme.
Sydäntä koskettavaa oli kuulla, kun esikoululainen nukkumaan pantaessa pyysi isiä rukoilemaan, ettei hän valehtelisi. Ja Jumala vastasi. ’Isi’ on vuosikymmeniä saanut iloita ’pikkuisensa’ rehellisestä vaelluksesta.
Oletko sinä, ystäväni, koskaan pyytänyt rukouksessa Jumalalta, että hän pitäisi vilpin ja valheen kaukana sinusta? Jos et, niin tee se nyt! Täydestä sydämestä!
Ja sitten se toinen pyyntö: ei rikkautta eikä köyhyyttä! Jeesuskin varoittaa rikkauden viettelyksistä ja Paavali rahan himosta kaiken pahan alkujuurena. Rikastuneena helposti ylpistyt, kiellät Jumalan ja eksyt pois uskosta. Toisaalta ylen määrin köyhtyneenä, rahaa havitellessasi, voit syyllistyä vilppiin ja rikkoa Jumalaasi vastaan.
Niinpä Herra, kuljeta minua ’kultaista keskitietä’! Varjele rikkauteen ja köyhyyteen liittyvistä petollisista ansoista!
Teksti: Veli Johannes