Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Matt 6: 9
Jeesus opetti yhden ainoan rukouksen, Herran rukouksen. Sen ensisanoilla Jeesus rohkaisee meitä lähestymään Jumalaa lapsen lailla.
Voiko hellemmin lähestyä koko maailmankaikkeuden Luojaa kuin käyttämällä puhutttelua: Isä?
Jumala ei olekaan etäinen, pelottava ja arvaamaton valtias, vaan vakaa, luotettava ja rakastava Isä.
Abrahamille Jumala ilmestyi Kaikkivaltiaan nimisenä, ja vasta Moosekselle Jumala ilmoitti oman pyhän nimensä: Minä olen. Ja juuri tämän nimen väärinkäyttö kiellettiin kymmenen käskyn laissa.
Väärinkäytön pelosta Jumalan nimestä JHVH tuli ”lausumaton sana”, jota juutalaiset eivät edelleenkään sano ääneen. Sen tilalla luetaan Adonai (= Herra).
Mutta meidät, uuden liiton ihmiset, Jeesus opetti tuntemaan Jumalan uuden nimen. Ja se nimi on Isä. Nimi, jota sinä ja minä voimme käyttää, kun lähestymme Jumalaa.
Jeesus itse puhui Jumalasta aina Isänä tai Isänään. Getsemanen yössäkin, rukoillessaan tuskassa Jumalaa, Hän aloitti sanalla Isä.
Kuitenkin Isä on niin pyhä nimi, ettet saisi kutsua toista ihmistä Isäksi hengellisessä mielessä. Jeesus itse varoittaa: ”Älkää myöskään kutsuko Isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille Isä, hän, joka on taivaissa.” (Matt 23: 9)
Ystäväni, sait oikeuden tulla Jumalan lapseksi, kun otit Jeesuksen elämääsi. Sinulla on sen tähden oikeus rukouksissasi käyttää sanaa Isä.
Rakas Jumalan lapsi, kun käännyt taivaallisen Isämme puoleen, rohkaistu puhuttelemaan Häntä aina Isäksi!
Teksti: Veli Johannes