Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina. Ps 30: 12,13
Vihollisten pilkka oli kohdannut Daavidia, kun hän oli sairastunut ja oli jo hautaan vaipuvien joukossa. Mutta Herra paransi Daavidin ja pelasti hänet tuonelasta. Herra nosti hänet syvyyksistä ja toi takaisin elämään.
Ja nyt Daavid ylistää Herraa, auttajaansa.
Ystäväni, kuljetko sinäkin surupuvussa? Itketkö ahdingossasi silmäsi kuiviin? Kätesi ojentuvat Jumalaa kohti ja huudat kaiken päivää: ”Herra, älä ole kaukana!”
Kärsitkö ylen määrin? Ja tunnet ehkä olevasi tuonelan kynnyksellä, toistenkin mielestä valmis hautaan. Yksin jääneenä olet kuin voimansa menettänyt soturi.
Katselet heitä, joilla ei ikinä ole vaivoja. He ovat terveitä ja lihavia. He menestyvät kaikissa toimissaan. Mutta ylpeys koristaa heidän kaulaansa.
Sydäntäsi kouristaa, kun olet heidän pilkallisten puheittensa kohteena. Heidän kaltaisistaan Jobilla on sanat: ”Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.” (Job 12: 5)
Mutta sinun auttajasi ja turvasi on Herra. Se ahjo, jossa nyt olet, on kuitenkin Herran sallima. Mikä sen tarkoitus onkin, sitä sinä et ehkä nyt käsitä. Mutta kun kärsimyskoulusi on käyty läpi, suruvaatteet riisutaan yltäsi. Ja sinut puetaan ilopukuun.
Miksi et kiittäisi jo nyt? Kiitoksessa ja ylistyksessä on ihmeellinen voima. Miksi et laulaisi koko sydämestäsi kiitoslaulua jo nyt: ”Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina!”
Teksti: Veli Johannes