Suomi seisoo historiallisessa taitekohdassa, jossa maamme lakia on tulkittu niin, että Raamatun totuuksista opettaminen voi tehdä jopa kirkonjohtajasta rikollisen.
Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolalle ja kansanedustaja Päivi Räsäselle langetettiin korkeimmassa oikeudessa rikostuomio Raamatun pohjalta nousevan seksuaaliopetuksen esillä pitämisestä. Nyt mahdollisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen etenevä oikeussaaga on vakava herätyshuuto jokaiselle suomalaiselle kristitylle – nyt ei ole pelon ja vetäytymisen aika, vaan aika nousta rohkeasti seisomaan valona pimenevässä ajassa.
Pohjolan ja Räsäsen oikeustapaus sai alkunsa kesällä 2019, kun kansanedustaja Päivi Räsänen julkaisi sosiaalisessa mediassa kirkonjohtoa haastavan twiitin, siteeraten Roomalaiskirjettä. Julkisen kohun seurauksena esiin nousi vuonna 2004 julkaistu luterilainen opetusvihkonen ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”, jonka päätoimittajana ja julkaisijana Juhana Pohjola toimi. Opetusvihko käsittelee kristillistä avioliittokäsitystä, seksuaalimoraalia ja homoseksuaalisuutta.
Vaikka molemmat alemmat oikeusasteet antoivat vapauttavan päätöksen kaikista Pohjolaa ja Räsästä koskeneista syytöksistä, silti Korkein oikeus päätyi lopulta langettavaan tuomioon opetusvihon kohdalla. Korkein oikeus katsoi, että kirjoituksissa homoseksuaaleja ei pidetä samanarvoisina heteroseksuaalien kanssa vaan heidät esitettiin alempiarvoisina.
Piispa Pohjola kuitenkin tyrmää Korkeimman oikeuden tekemän päätelmän täysin.
–Opetusvihkomme ehdoton lähtökohta on kristillinen ihmiskuva. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on siksi täysin samanarvoinen Jumalan edessä. Tätä ihmisarvoa ei tarvitse kenenkään erikseen ansaita tai suorituksillaan rakentaa, vaan se on meille luomisessa lahjana annettu, muuttumaton realiteetti.
Oikeus sekoitti synnin ja syntisen
Pohjola alleviivaa, että Korkeimman oikeuden ratkaisu perustuu perustavanlaatuiseen ja vaaralliseen tulkintavirheeseen. Oikeus irrotti yksittäisiä teologisia virkkeitä niiden laajemmasta tekstiyhteydestä ja kieltäytyi ymmärtämästä kristillisen ihmiskuvan ja sielunhoidon ydintä, periaatetta, jossa tehdään selvä ero tekojen moraalisen arvioinnin ja ihmisen loukkaamattoman arvon välillä. Teologiassa tämä tiivistyy ikiaikaiseen totuuteen siitä, että Jumala vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä.
Kun maallinen tuomioistuin tulkitsee Raamatun mukaisen opetuksen ja sitä tukevan muun argumentoinnin homoseksuaalisuudesta automaattisesti ihmisarvon halventamiseksi, se asettuu uskonnollisen opin ylituomariksi. Tämä murentaa uskonnonvapauden perustaa, tämänkaltaisella tulkinnalla mikä tahansa perinteinen kristillinen opetus ja syntikäsitys voitaisiin jatkossa julistaa laittomaksi.
Suomen puolesta ihmisoikeustuomioistuimeen
Ratkaisua tähän aikamme aateilmaston värittämään tulkintaan haetaan nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta (EIT). Pohjolan mukaan valitus on periaatteellisesti historiallinen ennakkotapaus, jollaista ei ole ennen käsitelty.
– Kyse on poikkeuksellisesta tapauksesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ei ole aiemmin käsitelty vastaavaa tilannetta, jossa kristittyä kansanedustajaa, piispaa ja uskonnollista julkaisua – jossa ei ole mitään uhkaa tai loukkaavaa – tuomitaan uskonnollisesta opista.
– Toivon, että EIT ottaa asian käsittelyyn ja toteaa Suomen toimineen tässä asiassa väärin, jotta voimme hakea tuomiolle purkua. Asetelma on muodollisesti Pohjola ja Räsänen vastaan Suomi, mutta me teemme tämän Suomen puolesta, emme sitä vastaan, Pohjola kiteyttää tilannetta.
Sateenkaariliike korvikeuskontona
Vaikka oikeussalissa puhutaan laeista ja pykälistä, taustalla vaikuttaa syvä yhteiskunnallinen kulttuurimurros. Pohjola näkee, että perinteisten kristillisten arvojen rapistuessa tilalle on noussut radikaali yksilökeskeisyys, jossa ihminen yrittää itse luoda oman olemassaolonsa merkityksen ilman annettuja rajoja.
Erityisen huolissaan piispa on nuorista, joita pommitetaan seksuaalivapauden, sateenkaari- ja transideologioiden kaltaisilla aatteilla.
– Nuoria aivopestään näissä kysymyksissä. Sateenkaariliike ja Seta tarjoavat ihmisille korvikeuskontoa ja korvikeseurakuntaa, johon heitä kutsutaan etsimään yhteisöä ja identiteettiään. Syrjimättömyys tavoitteista huolimatta sateenkaarilippu on viime kädessä kapinalippu Jumalan hyvää luomisjärjestystä vastaan.
Pohjola painottaa, että seksuaalisuus on Jumalan lahja, mutta se ei saa määritellä ihmisen koko olemusta eikä siitä voi luoda ihmisyyden ylintä mittaria.
– Ihmisen kaikkein tärkein identiteetti on se, että hän on Jumalan kuva ja kasteen kautta Jumalan lapsi. Sitä ei tarvitse ansaita eikä itse keksiä, se on lahjana annettu.
Samalla piispa muistuttaa, ettei kristillinen kirkko saa koskaan vastata aikamme haasteisiin vihalla. Seurakunnan tehtävä on kohdata jokainen ihminen aina rakkaudessa ja totuudessa.
– Kristittyinä meidän täytyy irtisanoutua kaikesta vihasta ja vähättelystä. Meidän tulee nähdä jokainen ihminen niillä silmillä, joilla Kristus heitä katsoo – eli rakastaen, mutta samalla totuudessa seisoen.
”Anna palvelijasi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi”
Pohjola ei säästä sanojaan myöskään Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon nykyisen johdon kohdalla, jonka hän näkee menneen vuosikymmeniä poispäin Raamatun sanasta.
– On suuri suru, että kirkon johto on etääntynyt Raamatun Kristuksesta. Monet papit ja piispat eivät ole Kristuksen lähettiläitä maailmassa, vaan maailman lähettiläitä kristittyjen parissa. He muuttavat kirkkoa maailman näköiseksi.
Tässä pimenevässä ajassa Pohjola kuitenkin rohkaisee jokaista kristittyä nousemaan ylös ja todistamaan rohkeasti. Rohkeus ei ole pelkkä luonteenpiirre, vaan Pyhän Hengen meissä vaikuttamaa uskallusta tunnustaa Kristusta.
– Nyt on lähetyksen aika! Nyt ei ole pelon eikä vetäytymisen aika, vaan aika kutsua ihmisiä Jeesuksen omaksi. Kun apostolit joutuivat vaikeuksiin, he eivät rukoilleet vaikeuksien poistumista, vaan: ”Anna palvelijoidesi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi. Kun tiedämme, että Jumala on meidät tälle paikalle asettanut, saamme levätä Hänen lupauksissaan.
Ehtoollispöytä – esimakua taivaasta jo tässä ajassa
Uskon taistelujen keskellä kristityn todellinen turvasatama on paikallinen seurakuntayhteys ja sen ehtoollispöytä. Lähetyshiippakunnan mottona on ”Jumalanpalvelus elämäksi ja seurakuntakodiksi” Pohjola varoittaa modernista ”kuluttajakristillisyydestä”, jossa ihminen vaeltaa yksin ilman sitoutumista mihinkään seurakuntaan.
– Yksinäiset lampaat katoavat tässä ajassa, koska kulttuuri ei enää tue kristillistä elämäntapaa. Siksi on elintärkeää löytää alttari ja saarnatuoli, jossa Jumalan sanaa julistetaan puhtaasti ja jossa uupunut ja haavoittunut ihminen saa tulla hyvän paimenen syliin saamaan synnit anteeksi.
Pohjola muistuttaa myös ehtoollisen ainutlaatuisesta merkityksestä jokaiselle kristitylle. Ehtoollinen ei ole vain muistoateria, vaan sakramentti, jossa sana tulee lihaksi ja Kristus itse antaa ruumiinsa ja verensä. Alttarilla maallisen ja iankaikkisen raja hämärtyy lohdullisella tavalla.
Pohjola avaa tätä mysteeriä koskettavalla, omakohtaisella kokemuksellaan:
– Minulla on kuollut pieni tytär. Olen sanonut sen monesti, että en ole lähempänä häntä hänen haudallaan, vaan silloin kun tulemme Herran pöytään, jossa enkelien ja kaikkien pyhien kanssa olemme osallisia tästä taivaan juhla-ateriasta jo tässä ajassa. Se on taivaallinen juhla ja esimakua tulevasta.
”Elämä on minulle Kristus”
Kun Juhana Pohjola vihittiin Lähetyshiippakunnan piispaksi vuonna 2021, hän valitsi motokseen apostoli Paavalin sanat: ”Elämä on minulle Kristus”. Se on luovuttamaton lupaus ja elämänmittainen ankkuri, joka on pitänyt Pohjolan pystyssä niin oikeussalien paineessa kuin elämän muidenkin myrskyjen keskellä.
– Siihen kiteytyy paljon siitä, mitä haluan elämässäni edistää. Se tarkoittaa seisomista heikoimpien puolella ja syntymättömien lasten puolustamista, ja se tarkoittaa ihmisarvoisen elämän puolustamista jo tässä ajassa. Mutta ennen kaikkea se tarkoittaa sitä todellista, uutta elämää, joka meille lahjoitetaan Kristuksen syntien anteeksiantamuksessa ja lopulta iankaikkisuudessa.
Pohjolan lohduttava ohje kaikille aikamme paineen keskellä vaeltaville kristityille onkin kirkas:
– Toivon ja rukoilen, että jokainen kristitty saisi sanoa iloisesti ja vakuuttuneesti: elämä on minulle Kristus.
Katso TV7-arkistosta piispa Juhana Pohjolan haastattelut osa 1 ja osa 2. Piispa Juhana Pohjola vieraili kesällä myös Risto Huvilan Kartalla-ohjelmassa. Ohjelmassa piispa analysoi uskonnon- ja sananvapauden tilaa sekä kristillisen kentän murrosta.
Teksti: Senja Luoma, kuvat: Jani Laukkanen