Rukous on merkillinen asia. Se on niin helppoa, niin kuin juttelisi läheisimmälle ihmiselle. Ja kuitenkin se on niin vaikeaa.
Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme, mutta me itse tarvitsemme niitä. Rukous on kuin köysi, jolla me tulemme vedetyksi lähelle Jumalaa. Emme vedä Jumalaa lähellemme vaan itseämme Hänen läheisyyteen.
Miksi sitten kannattaa rukoilla, jos Jumala kuitenkin tietää mitä me tarvitsemme? Entä miten me voisimme vaikuttaa rukouksillamme Jumalaan, joka voi tehdä ihan niin kuin itse haluaa?
