Huomataanko seurakunnassa uupuneet, ja vastataanko heidän tarpeisiinsa? Hoputetaanko heitä "pikaparantumaan", vai onko meillä aikaa istua vierellä?
Kun ihminen särkyy, siitä jää tietty vammautuminen sieluun. Ihminen saattaa kantaa häpeää, huonommuutta ja alemmuutta, mikä painaa häntä alaspäin koko ajan.
Uupuminen ja sielun yksinäisyys voi olla kuitenkin arvaamattoman suuria siunauksia elämässämme. Haaksirikko voi olla suurten siunausten alku.
Joskus, kun vauhti pysäytetään jonkinlaisen ongelman kautta, jäljelle jää Jumalan odottaminen.
