Rauha sydämessä adventtiaikana

Tuttu sateen ropina alkoi taas lyhyen lumisadejakson jälkeen. Vain hetken oli puiden oksilla kaunis valkea lumikerros, joka teki tummasta maisemasta puhtaan ja valoisan.

Kristuspäivänä, joka järjestettiin Turussa, paistoi aurinko. Luminen talvimaisema oli niin kaunis, kun aurinko paistoi. Tuli mieleeni, että Isäkin hymyili, kun lapset kokoontuivat yhdessä häntä kiittämään. Itse en päässyt mukaan juhlimaan muiden velvollisuuksien tähden ja Martti joutui menemään Turkuun yksin. Tilaisuus näkyi suorana lähetyksenä TV7:ltä ja Ohjelma-arkistosta sitä voi katsoa myöhemminkin.

Harmittaa, kun ulkoilu jää vähemmälle sateisina päivinä. Päivät menevät iltamyöhään töitä tehdessä. Pimeys alkaa jo kolmen maissa ja kun on kotona, on pimeää. Kun vielä sataa, ei ulos tee mieli lähteä.

On ensimmäinen adventti ja alkoi juhla-aika. Mainonta on huipussaan ja ihmiset yritetään saada vakuuttuneiksi, että he tarvitsevat juuri näitä tuotteita, jotta heidän joulunsa olisi täydellinen. On kuin joka puolella olisi pitkiä käsivarsia, jotka työntävät toisella kädellä tavaraa ja toisella ottavat maksun. Mainonnalla on suuri vaikutus ihmisten mieleen ja ajatteluun. Olemme perheenä tehneet päätöksen, ettemme ostele joululahjoja muille kuin suvun pienimmille. Laitamme lahjarahat säästöön, jotta pääsemme yhteiselle matkalle tammikuussa. Yhdessäolo rakkaitten kanssa on sitä parasta aikaa, jota ei mikään tavara korvaa.

Meillä on niin suuri perhe, että pitäisi olla kartano, jossa voisimme kaikki kokoontua. Niinpä päätimme lähteä yhteiselle matkalle. Perheen pienimmät eivät laske päiviä jouluun vaan siihen hetkeen, kun lähdemme matkalle.

Minulle tuli sähköpostiin viesti, jossa lähettäjä kantoi huolta painostani. Viestissä kysyttiin, että tuntuuko sinusta Mirja siltä, ettet voi syödä kaikkia jouluherkkuja. Pelkäätkö, että painosi nousee joulunaikaan? Unelmoitko painon pudottamisesta? Tietysti viestin taustalla oli laihdutuslääkkeen markkinointi. Tässä viestissä kysytään: miltä tuntuu, mitä pelkään ja mitä unelmoin. Adventtiaikana valmistaudumme viettämään suuren kuninkaan Jeesuksen syntymäjuhlaa. En niinkään ajattele tunteella, voinko syödä ja pelkäänkö, että lihon, ja unelmoinko laihasta minästä. Nämä asiat ovat sivuseikkoja. Jeesus elää ja rukoilee puolestani. Hän jo sovitti syntini ja on jo valmistanut minulle asunnon iankaikkisuudessa. Kaikki on siis valmista. Saan kokea myös tunnetasolla iloa ja rauhaa. Minun ei tarvitse pelätä, sillä Hänen rauhansa Hän on minulle luvannut.

Unelmoin Taivaallisesta kodista niin kuin laulussa lauletaan, että ”millaista se onkaan kun herätä mä saan paratiisin loistoon kerran, ja enkelikuoron laulun kuulla mä saan ja nähdä itse Taivahan Herran”. Suuri tapahtuma on tulossa ja siihen en valmistaudu laskemalla suupaloja joulupöydässä tai pelkäämällä, olenko tarpeeksi laiha taivaaseen. Suuren Kuninkaan kohtaamiseen valmistautuminen lähtee siitä, että hääpukuni on puhdas, Jeesuksen verellä pesty. Rukoilen, että lamppuni on täynnä Pyhän Hengen öljyä. Haluan olla valmiina, kun Kuningas Jeesus saapuu minut noutamaan hääjuhlaan.

Käytännössä kyllä valmistan juhlaa tulevalla viikollakin vapaaehtoisille rukouspuhelinvastaajille. Heitä tulee tietty määrä kaksi kertaa viikossa ottamaan vastaan suorien rukousohjelmien rukouspyyntöjä. Vapaaehtoiset saapuvat sen mukaan kuin kullekin sopii. Ilman heitä, emme voisi kuvata suoria esirukousohjelmia. Siksi järjestän mielelläni heille juhlaa. Myös vapaaehtoiset lehdenjakajat saavat huomiomme joulukirjan muodossa, jonka postitus onkin suurempi työ, sillä heitä on n. 400 ympäri Suomea. Ilman heitä ei TV7 Uutiset saavuttaisi koteja, joissa ei vielä tiedetä kanavan olemassaolosta. Samalla lehden välityksellä menee viesti Jeesuksen pelastussanomasta.

Järjestän henkilökunnalle itsenäisyyspäivän juhlahetken toimistollamme. Saamme yhdessä kiittää ja rukoilla Jumalaa rakkaan isänmaamme puolesta. Iloitsen tästä etuoikeudesta. Olen lueskellut kirjoituksia, jotka kertovat edellisten presidenttiemme vaimoista, maamme äideistä. Gerda Ryti piti puheen sota-aikana radiossa. Hän sanoi puheessaan, että hän oli rukoillut ja kysellyt Jumalalta, miten Suomen käy. Hän oli saanut henkeensä viestin, että Suomi on maailman majakka ja ihmiskunnan tähti, että Suomi pelastuu. Tämä oli rohkaisun sana maan äidiltä vaikeana aikana, kun Suomen kansa taisteli itsenäisyytensä puolesta. Se rohkaiskoon myös meitä, jotka juhlimme Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Suomessa rukoillaan ja uskotaan Jumalaan. Pyhä Henki liikkuu maamme yllä ja sen vaikutukset tulevat olemaan yllättäviä ja voimallisia.

”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina.”

 

Mirja