Kesä talven keskellä

Istun ison valkoisen talon parvekkeella ja katselen merelle. Aurinko paistaa ja purjeveneiden purjeet erottuvat valkoisina sinistä merta vasten. Talo, jossa olemme lomalla, sijaitsee vuorella ja meri näkyy laajana panoraamana edessä. Olemme Aurinkosaarella tai rakkauden saarella, niin kuin tätä paikkaa Atlantin syleilyssä kutsutaan.

Tuntuu hyvältä olla, mutta miten olla vain? Sitä mietin. On vaikeaa irrottautua arkipäivän rutiineista ja putsata mieli vapaaksi. Ajatukset karkaavat sukkelaan sinne, mistä lomalle lähdin, ja alkavat kelata juttuja ja tehtäviä. Mutta niitäkin on leppoisampaa ajatella, kun on paikassa, jossa ei voi tehdä arkipäivän rutiineja. Sekin on ihme, kun lähdimme talvesta ja kuuden tunnin jälkeen olimme kesässä. Kuinka elimistö selviää, kun parin viikon lämmössä olon jälkeen taas kesästä mennään pakkaseen? Katselen kyyhkystä, joka vilkuilee, olenko pudottanut murusia parvekkeen lattialle. Lohjan kodin lintuset tulevat mieleen ja iloitsen, ettei niillä ole hätää, kun Elina-tyttäreni käy täyttämässä ruokatelineen. Tietysti tikka on taas ahmimassa suurimman osan talipalloista. Saa nyt oikein rauhassa hotkia, kun ei kukaan ole hätyyttelemässä.

Tulomme ensimmäisenä lomapäivänä saimme todeta, ettei suomalaisten järjestämää kahvitusta ole enää ruotsinkielisellä Svenska Kyrkanilla. Voi sentään! Siellä oli mukava tavata ystäviä ja tuttavia ja syödä Ritvan leipomia leivonnaisia hyvän kahvin kanssa. Se aikakausi on nyt sitten loppu.

Törmäsimme yllättäen kadulla suomalaisiin tuttaviimme ja saimme kuulla suru-uutisen, että Maurits-ystävämme oli jouluna päässyt Herran tykö. Tieto hänen kuolemastaan ei ollut jostakin kumman syystä tavoittanut meitä, vaikka tieto oli meille lähetetty. Ajatukseni olivat heti Tuula-vaimonsa luona. Kun sitten tapasimme, annoin hänelle Tuula Ekbomin kirjan, jonka olin ottanut mukaani, jos sattuisi joku, jolle sen voisin antaa. Tuulaa vartenhan kirja piti ottaa mukaan. Mauritsin kanssa olemme muina vuosina kiertäneet saarta ja kävimme aina yhdessä syömässä. Martti oli nuorena poikana ollut Mauritsin kanssa sahalla töissä, he kun olivat saman kylän poikia. Tämänkin ystävyyden aikakausi on nyt loppu.

Eteemme tuli myös tilanne, jossa luovumme viikko-osakkeestamme. Vuotuinen vuokra alkaa olla niin suuri, että teimme uusia järjestelyjä, jotka osoittautuvat meille ja perheelle paremmin sopivaksi pitkällä aikavälillä. Tämäkin 30 vuotta kestänyt lomailu samassa paikassa nyt loppuu. Eräs aikakausi elämässämme tuli päätökseen. Vielä on kuitenkin Skandinaviska Kyrkanissa suomalaisten hengellisiä tilaisuuksia. Siellä olimme viettämässä Herran pyhää ehtoollista muiden Suomesta lomalla olevien kanssa. Monella saralla on uuden alun aika. Koen sen vahvasti, että olemme astumassa eteenpäin erikseen ja yhdessä. Rukoukseni onkin, että Jeesus, johdata tiemme kulkua.

Joka puolella maailmaa on Jumalaan uskovia ihmisiä. Jeesusta rukoillaan pelastajaksi ja parantajaksi kaikkialla maailmassa. Kun kuuntelee tai lukee vain ikäviä uutisia, mitä eri puolilla maailmaa tapahtuu, tulee sellainen tunne, ettei mitään hyvää ole enää olemassa. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, vaan Jumala toimii vahvasti ja ihmeellisiä hyviä asioita tapahtuu koko ajan. Media viestittää pääsääntöisesti vain ikäviä tapahtumia. Ihmiset sokeutuvat ja turtuvat kuunnellessaan ja katsellessaan vain maailmassa vallitsevaa pahuutta. Meidän, jotka uskomme, on kiinnitettävä katseemme Jeesukseen.

Koska tunnemme ja tiedämme Jumalan voiman ja olemme kokeneet Hänen rakkauttaan, on sitä viestitettävä ja julistettava kaikkialla. Järkytyin kuitenkin lukiessani viestiä, että Aito avioliitto ry., joka kannattaa ja tuo esille perinteiset perhearvot, oli heitetty pois Eduka-messuilta. He olivat sinne ilmoittautuneet ja maksaneet osanottomaksun, mutta se oli peruttu. Enää ei saa koulutus- ja kasvatusalan messuilla esitellä kristillisiin perhearvoihin perustuvaa kasvatusta. Se loukkaa muka tasa-arvoa. Kuitenkin maassamme avioliitot ovat pientä vähemmistöä lukuunottamatta miehen ja naisen välisiä liittoja. Muistan, kuinka kävin varhaiskasvatuksen asiantuntijana messuilla. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan tällainen syrjintä. Nopeasti on tämän hallituksen aikana heitetty raamatulliset perusarvot Suomen lainsäädännössä romukoppaan. Suomen kansan ainoa turva on ollut ja on vastaisuudessakin ikiaikojen Jumala.

Loma alkaa olla lopuillaan ja Aurinkosaaren kesäiset päivät jäävät taakse. Vuoden ensimmäistä Christina-lehteä olen toimittanut loman aikana ja odottelen taittajalta alustavaa näyttöä lehdestä. Hyviä kirjoituksia siinä ainakin on. Toivoisin, että Christina-lehti voisi olla vahvistamassa meitä naisia toimimaan rohkeasti kristillisten perusarvojen puolesta.

”Saan iloita kaikesta, missä näkyy Isän käden jälki. En ole ulkopuolella mistään. Sydämen ilo ja jakaminen, on hiljaista osallisuutta. Se on pienen ihmisen rakkautta suuren rakkauden käsivarsilla”

Ceta Lehtniemi

 

Mirja