Jokaisella on oma, tärkeä tehtävänsä

Saimme viimeinkin muurarin muuraamaan hellan paikalleen vanhaan Mansikan mökkiin. Hella on ostettu jo melkein vuosi sitten. Muuraria on vaikea saada, varsinkaan hyvää sellaista.

Yksi kaveri kävi ja voivotteli, miten suuri homma hellan saaminen paikalleen on ja miten paljon pölyä siitä tulee. Siirsin kaiken irtaimen pois ja odottelimme milloin muurari saapuu, mutta häntä ei kuulunut. Viimein saimme tietää, että hän oli mennyt tekemään isoa urakkaa muualle. Veijo kertoi meille hyvästä muurarista, joka asuu Polvijärvellä. Hänpä oli TV7:n ystävä ja lupasi tulla muuraamaan hellamme, kunhan hänen kissanpentunsa kasvaa vähän isommaksi. Viimein tuli odotettu päivä, jolloin hän saapui ja teki työn yhdessä päivässä. Tomua ei tullut, ja kun hella saatiin paikalleen, siinä paloi hyvä tuli. Näin uskova muurari tuli ja auttoi, ja saimme hellan ja mökin pitkän odottelun jälkeen kuntoon.

Ammattimiehet, varsinkin perinteisissä ammateissa toimivat, ovat kysyttyjä ja heitä on vaikea saada. Tämän ovat varmasti monet omakotitalon rakentajat todenneet. Saimme myös erään uskovan ystävämme maalaamaan rantasaunan lattiat. Olemme niitä paikkailleet joka kesä, mutta eihän semmoinen maalaaminen kestä, vaan pinta alkaa kupruilla. Nyt on niin hieno ja kestävä lattia saunassa ja maali siinä varmasti kestää. Olemme kiitollisia näistä uskon miehistä, jotka olivat meitä auttamassa.

Ajan kotiin toimistolta yleensä kaupungin kautta. Minusta on mukavaa katsella ihmisiä, autojen ja raitiovaunujen menoa. Kauniita näyteikkunoita ja Esplanadin vanhoja, kauniita puita kadun varrella. Kukat puistossa ovat edelleen kauniita ja torilla torimyyjien majojen valot kutsuvat ostoksille.

Helsinki on kaunis kaupunki. Rukoilen pääkaupunkimme puolesta, kun ajelen sen läpi. Kiitän Jumalaa vapaasta Suomen maasta. Olemme saaneet rakentaa kotimaatamme rauhassa monia vuosikymmeniä. Pian on taas rukous- ja paastoilta. On etuoikeus saada rukoilla yhdessä eri seurakuntien ja yksittäisten ihmisten kanssa. Se on tärkeää ja varmasti Jumalan mielen mukaista.

Katselin uutta, taitettua Christina-lehteä yhdessä toimitustiimin kanssa. Lehti vaikutti hyvältä, siinä olevat kirjoitukset ja taitto. Lehti menee ensi viikolla painoon. Seuraavat numerot ovatkin sitten jo sivumäärältään suurempia ja sisällöltään myös monipuolisempia. Tärkeintä on kuitenkin pysyä kaikessa Herran Jeesuksen, elävän veden lähteen äärellä. ”Paranna minut, Herra, niin minä parannun, pelasta minut, niin minä pelastun, sillä sinä olet ylistykseni aihe”, rukoillaan Jeremian kirjan jakeessa 17:14. Rukoilen, että Christina-lehti olisi siunaukseksi lukijoille ja ylistykseksi Jumalalle. Olen vihdoin saanut henkilön, jolle olen voinut siirtää osan työstäni, joten toivon, että minulla jää enemmän aikaa ja kapasiteettia kehittää Christina-lehteä aina vain paremmin palvelemaan lukijoita ja Jumalaa. Suomessa ei ole muuta kristillistä naistenlehteä kuin Christina. Muistan, kun noin 13 vuotta sitten Laila Tienhaara puhui lehdestä ja kertoi, että hän oli saanut Jumalalta innoituksen alkaa sitä toimittaa. Tärkeää on kuulla Jumalan ääni ja totella, vaikka tehtävä tuntuisi mahdottomalta.

Olin kävelyllä ja katselin kiemurtelevaa kylätietä. Mietin, kuinka kuljemme jokainen omaa tietämme. Kohtaamme toisemme joko lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi, kunnes tiemme erkanevat. Tärkeintä on kulkea omaa, Jumalan meille viitoittamaa tietä. Sitä tietä kulkien teemme niitä asioita, jotka Hän on meille tarkoittanut, kun Hän elämän meille antoi. Tärkeintä on, että kuljemme jokainen taivastiellä. Arvostelemme usein toisiamme ja yritämme jopa estää tekemästä tehtävää, johon Jumalalta on tullut kutsu. Olisi tärkeää keskittyä toteuttamaan omaa kutsuaan ja siunaamaan muita. Välillä tulee esteitä tielle, jota kuljemme. Mutta kun rukouksin nöyrällä mielellä rukoilemme, auttaa Jeesus poistamaan esteet. Kun katselee omaa tietään taaksepäin, on iloinen niistä hyvistä, rohkaisevista kohtaamisista, joissa on voinut olla ystävällinen ja auttavainen.

”Veri Jeesuksen meidät taivaaseen täältä murheiden maasta vie.
Sana ilmoittaa aivan tarkalleen, että sinne on yksi tie.
Muuta tietä ei ole taivaaseen, ikivanha vain armon tie.
Minut kerran se kotiin autuuteen kanssa uskovan joukon vie.”

 

Mirja