Kuninkaalliseen arvoon ja loiston keskelle syntynyt Mefiboset eli elämänsä ensimmäiset vuodet täysin tietämättömänä maailman pahuudesta. Elämä muuttui kertaheitolla isän ja ukin kuoltua, jolloin maan tavan mukaan hän oli kuolemaan tuomittu.
Pakomatka alkoi. Hylättynä, yksinäisenä, vammautuneena ja monenlaisten pelkojen vaivaamana hän eli Lodebarissa, paikassa mikä ei ole yhtään mitään, tyhjyydessä vailla toivoa ja tulevaisuutta. Hänen identiteettinsä kehittyi hänen omien sanojensa mukaan ’koiranraadoksi’, mikä tarkoittaa juutalaisessa ajattelussa saastaiseksi, kalman hajuiseksi häpeän kantajaksi jäämistä, jonka on salattava totaalisesti kuninkaallinen alkuperänsä säilyäkseen hengissä.
Kuningas Daavidin laupeus ja lupaus ikuisesta ystävyydestä hänen isälleen Joonatanille nostaa yhdessä hetkessä Mofibosetin takaisin kuninkaalliseen arvoonsa. Hän saa aina syödä kuninkaan pöydissä ja on kuninkaalle kuin oma poika. Kaikki maaomaisuutta myöten annetaan hänelle takaisin, hänet ennalleen asetetaan alkuperäiseen kuninkaalliseen arvoon.
